Toinen viikko Muturissa englanninkielen opettajana alkoi jo melkein rutinoituneesti viikko sitten maanantaina; juteltiin oppilaiden kanssa viikonlopusta, käytiin jotain keskusteluharjoituksia läpi ja niin edelleen. Siitä eteenpäin homma alkoikin lähteä enemmän tai vähemmän käsistä. Ollaan kai joskus kuultukin, että Aasiassa ei voi ikinä tietää mitä seuraavaksi saattaa tapahtua ja nyt sen viimeistään saimme itsekin todistaa. Olisi kai pitänyt arvata muutoksia olevan tulossa, kun eräs toinen suomalainen vapaaehtoistyöntekijä ilmoitti meille, ettei hän voi enää jatkaa hommiaan saaren pohjoisosissa luomufarmilla uusien säädösten vuoksi. Saaren pohjoisosaan matkaavien ulkomaalaisten tulee kuulemma selvittää tarkasti vierailunsa syy viranomaisille, ja koska vapaaehtoistyötä ei täällä katsota oikein hyvällä silmällä, ei farmille voinut jäädä hommiin.
Seuraavana päivänä vietettiin kansainvälistä Teacher`s day -päivää. Opettajat ovat täällä varsin arvostetussa asemassa. Oppilaamme kutsuivat meidät innoissaan heidän omaan collegeen (jossa he opiskelevat normaalisti) katsomaan juhlallisuuksia. Meininki oli huumaava. Koulun piha oli koristeltu suuren maailman malliin ja juhlasalissa oli lähes rokkikonserttia vastaava meno päällä. Meidät otettiin juhlallisesti vastaan ja istuttettiin rehtorin viereen. Katselimme hetken aikaa muiden esityksiä kuten stand-up komiikkaa ja karaoketyylistä laulantaa. Sitten olikin meidän vuoro hypätä lavalle sen kummemmin valmistelematta. Päätimme kertoa vähän Suomesta ja opettaa pari lausahdusta. Hyvin upposi yleisöön "moi mitä kuuluu?!"
Iltapäivällä homma alkoi mennä epämukavaksi. Poliisin sekä armeijan väkeä saapui luoksemme selvittämään ja kuulustelemaan toimintamme tarkoitusperiä. Kuulusteluista tuli melko pitkät ja vaaran tuntu oli läsnä; turistiviisumilla vapaaehtoistöiden teko on kielletty (mutta toisaalta viisumia ei välttämättä myönnetä lainkaan, jos kertoo tulevansa vapaaehtoishommiin), ja lisäksi viranomaisia tuntui ottavan pattiin erityisesti se, että tunkeudumme heidän reviirilleen kansalaisten opettamisessa. Lisäksi maan itsevaltainen presidentti oli tulossa alueelle vierailulle viikon sisään, mikä on entisestään kiristänyt viranomaisten tarkkaavaisuutta. Lopputulemana tästä kaikesta on se, että oppituntimme laitettiin jäähylle noin viikoksi ja meitä pyydettiin lähtemään pois Muturista täksi ajaksi. Katsotaan pölyn laskeuduttua hommia uudestaan.
Harmillinen tilanne oli jotenkin käännettävä voitoksi. Päädyimme suuntaamaan 8h bussimatkan päähän etelään - Arugam Baylle - maailmanluokan surffirannoille. Off-season tarjosi paljon hyviä puolia: edullinen majoitus löytyi helposti, meressä oli hyvin tilaa ja aallot oli sopivan pieniä meidän tasoisille surffareille. Saimme molemmat surffattua reissun ensimmäiset aallot, ja toivottavasti lisää on tulossa! Aamun sarastaessa ajellessamme tuktukilla läpi riisipeltojen kohti Whiskey pointin surffispottia sai vahvan tunteen siitä, että nyt ollaan kaukana niin kotoa kuin paikallisen virkavallan oikuista...eikä peltojen laidassa seisseet norsut vähentänyt fiilistä. Arugam bay on ni
n hieno paikka, että sinne kannattaa meidän mielestä suunnata, vaikkei itse edes surffaisi - pelkästään rannat ovat eeppisen kauniita.
Arugam Baylta jatkoimme matkaa saaren halki (leppoisasti bussilla 10h) pääkaupunkiin Colomboon uusimaan viisumeitamme. Etukäteen bookattu hostelli osoittautui varsinaiseksi helmeksi - suositellaan jos joku joskus Colomboon eksyy! Myös itse kaupunki yllätti meidät positiivisesti - varsin siisti, moderni ja turvallisen oloinen paikka joskaan ei mitään erityistä nähtävää. Maahanmuuttovirastolla menikin sitten useampi tunti virkailijoiden ja kanssamatkailijoiden kanssa jonottaessa ja paperisotaa pyörittäessä. Klassista luukulta toiselle uuden paperilapun kanssa jonottamaan siirtyilemistä. Lopputuloksena saimme viisumiimme haluamamme lisäajan ja voimme jatkaa täällä oleiluamme tammikuun puolelle. Helpotus oli suuri, sillä ehdimme jo hieman panikoimaan mustalle listalle joutumista, mistä armeijan tiedusteluyksikön virkailija kerkesi viime viikon tiistaina uhkailla.
Tänään torstaina ollaankin jo taas aivan eri paikassa, kuin omassa projektissa Muturissa.. Kaukana kuitenkin alueelta, jossa mutavyöryt ovat pyyhkäisseet kylän yli - huoli pois siis! Kunnossa ollaan, mutta päähän ottaa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa ;)
Seuraavana päivänä vietettiin kansainvälistä Teacher`s day -päivää. Opettajat ovat täällä varsin arvostetussa asemassa. Oppilaamme kutsuivat meidät innoissaan heidän omaan collegeen (jossa he opiskelevat normaalisti) katsomaan juhlallisuuksia. Meininki oli huumaava. Koulun piha oli koristeltu suuren maailman malliin ja juhlasalissa oli lähes rokkikonserttia vastaava meno päällä. Meidät otettiin juhlallisesti vastaan ja istuttettiin rehtorin viereen. Katselimme hetken aikaa muiden esityksiä kuten stand-up komiikkaa ja karaoketyylistä laulantaa. Sitten olikin meidän vuoro hypätä lavalle sen kummemmin valmistelematta. Päätimme kertoa vähän Suomesta ja opettaa pari lausahdusta. Hyvin upposi yleisöön "moi mitä kuuluu?!"
Harmillinen tilanne oli jotenkin käännettävä voitoksi. Päädyimme suuntaamaan 8h bussimatkan päähän etelään - Arugam Baylle - maailmanluokan surffirannoille. Off-season tarjosi paljon hyviä puolia: edullinen majoitus löytyi helposti, meressä oli hyvin tilaa ja aallot oli sopivan pieniä meidän tasoisille surffareille. Saimme molemmat surffattua reissun ensimmäiset aallot, ja toivottavasti lisää on tulossa! Aamun sarastaessa ajellessamme tuktukilla läpi riisipeltojen kohti Whiskey pointin surffispottia sai vahvan tunteen siitä, että nyt ollaan kaukana niin kotoa kuin paikallisen virkavallan oikuista...eikä peltojen laidassa seisseet norsut vähentänyt fiilistä. Arugam bay on ni
n hieno paikka, että sinne kannattaa meidän mielestä suunnata, vaikkei itse edes surffaisi - pelkästään rannat ovat eeppisen kauniita.
Arugam Baylta jatkoimme matkaa saaren halki (leppoisasti bussilla 10h) pääkaupunkiin Colomboon uusimaan viisumeitamme. Etukäteen bookattu hostelli osoittautui varsinaiseksi helmeksi - suositellaan jos joku joskus Colomboon eksyy! Myös itse kaupunki yllätti meidät positiivisesti - varsin siisti, moderni ja turvallisen oloinen paikka joskaan ei mitään erityistä nähtävää. Maahanmuuttovirastolla menikin sitten useampi tunti virkailijoiden ja kanssamatkailijoiden kanssa jonottaessa ja paperisotaa pyörittäessä. Klassista luukulta toiselle uuden paperilapun kanssa jonottamaan siirtyilemistä. Lopputuloksena saimme viisumiimme haluamamme lisäajan ja voimme jatkaa täällä oleiluamme tammikuun puolelle. Helpotus oli suuri, sillä ehdimme jo hieman panikoimaan mustalle listalle joutumista, mistä armeijan tiedusteluyksikön virkailija kerkesi viime viikon tiistaina uhkailla.
 |
| Fiilikset maanantaina Colombossa |
Tänään torstaina ollaankin jo taas aivan eri paikassa, kuin omassa projektissa Muturissa.. Kaukana kuitenkin alueelta, jossa mutavyöryt ovat pyyhkäisseet kylän yli - huoli pois siis! Kunnossa ollaan, mutta päähän ottaa. Siitä lisää seuraavassa postauksessa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti