Jälkipyykki

Ollaan nyt oltu reissun jälkeen 2 kk Suomessa ja ajateltiin murjaista vielä viimeinen blogiteksti. Kotimaan aggressiiviset kevätkelit ja hitaasti alkanut kesä ei ole meitä haitannut – kiva pitää taukoa hikoilusta. Reissu tuntuu yllättävän kaukaiselta jo tässä vaiheessa. Hieno puolivuotinen, mutta jos nyt saisi valita lennot takaisin Aasiaan tai kesän Suomessa, valittaisiin jälkimmäinen.

 

Heti kotiin palattua huomasimme, miten vaikeaa oli vastata ihmisten esittämiin peruskysymyksiin: mikä oli parasta, hienoin paikka, mikä pelottavinta..? Kokonaisuutta oli vaikeaa pyöritellä päässä, eikä yksittäisiä asioita ollut helppo nostaa esille. Laitoimme tämän tekstin loppuun top-listojamme kohteista ja kokemuksista.

 

  

Päällimmäisenä syynä Aasian reissullemme oli halu tehdä vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyön suosio on kokoajan kasvussa, ja se nähdään nykyisin vaihtoehtoisena matkailun muotona. Monet matkatoimistot järjestävät tänä päivänä vapaaehtoistyömatkoja – niistä voi olla montaa mieltä. Kun kolmas osapuoli rahastaa ison osan vapaaehtoistyön järjestämisestä, valuu rahaa sinällään hyvää tarkoittavasta toiminnasta aivan väärään paikkaan. On kuitenkin olemassa myös monia järjestöjä, jotka voittoa tavoittelematta lähettävät vapaaehtoisia töihin niin lähiseuduille kuin maailmalle. Meidän mielestämme vapaaehtoistyössä tärkeässä roolissa ovat myös keskinäinen kulttuurienvaihto ja oppiminen. 

 

 

 

Vapaaehtoistyökään ei ole ongelmatonta, erilaisia kusetuksia ollaan nähty, kuultu ja luettu. Kehittyvissä maissa järjestötoiminta on monelle myös bisnestä. Räikeimpiä taitaa olla tapaukset, joissa köyhät perheet myyvät lapsiaan orpokoteihin, jotka keräävät sponsoreita, ja joihin länsimaalaiset vapaaehtoiset tulevat tekemään vapaaehtoistyötä. Keväällä Hesarikin tarttui aiheeseen. Muita ongelmia voivat olla esim. orpokodeissa liian lyhyet työpätkät ja samalla liian usein vaihtuvat ihmiset, sekä se, ettei opetustyötä itsessään välttämättä arvosteta vaan länsimaalaisilta halutaan vain rahaa jne. Monet ovatkin hyvin kriittisiä ”köyhään etelään” suuntautuvan vapaaehtoistoiminnan suhteen - miksi länsimaalainen olisi paikallista kykeneväisempi tekemään jotakin työtä? Omasta kokemuksestamme Sri Lankan luomufarmilla voimme sanoa, että me toimimme ennen kaikkea piristysruiskeena rakennusprojektissa, sillä paikalliset ovat niin monesti tehneet jälleenrakennusta ja joutuneet pettymään. Englannin opettamisen kannalta vapaaehtoistyö on todella tärkeää, sillä monissa kohteissamme paikallisten englannin opettajien taso oli varsin vaatimaton.

 

 

On ollut hauska seurata facebookin kautta, mitä "työpaikkoihimme" kuuluu. Muistatteko järjestämämme varainkeruun orpokodissa Sri Lankassa? Kuulimme, että poikia on House of Light -kodissa jo melkein 50. Uusien makuuhuoneiden rakennusprojekti saatiin alkuun sadekauden jälkeen, ja orpokodin johtaja lähetti meille eilen kuvia projektin etenemisestä ja vielä kiitokset kaikille lahjoittajille!

Oven ja ikkunoiden karmitkin jo paikoillaan! :)

Haluttiin myös kerrata nopeasti kohteidemme hyvät ja huonot puolet. Sri Lanka on sisällissodasta toipuva pieni saarivaltio Intian valtameressä. Saari on upea ja ihmiset ystävällisiä. Turismi ei ole vielä lyönyt läpi yhtä voimakkaasti kuin suurimmassa osassa Aasian kaakkoisosia. Vietimme Lankalla pisimmän pätkän reissustamme, ja se kerkesikin tekemään suurimman vaikutuksen. Pieneen saareen on ahdettu niin paljon koettavaa - tulemme ehdottomasti palaamaan saarelle!

 

Sri Lankan jälkeen Kaakkois-Aasiassa kaikki tuntui liian helpolta. Bussit olivat kaikki luksus-busseja ja matkajärjestelyt sujuivat iisisti kun samoja reittejä on kulkemassa pari muutakin travelleria. Aluksi se tuntui pelkästään positiiviselta, mutta jossain vaiheessa alkoi jopa ärsyttämään. Suurin osa travellereista on länsimaalaisia välivuositeinejä, ja meno sen mukaista. Reitin varrelta löytää myös letkeemmän menon omaavia paikkoja, jos näkee vähän enemmän vaivaa.

Lyhyesti ja ytimekkäästi: meidän mielestä Kambodza oli sympaattisin, Laos eksoottisin, Vietnamissa oli paras ruoka, ja Thaimaassa suosittelisimme Khlong Khong -rantaa Koh Lantan saarella.

Mitä Aasiasta jäi käteen ja mitä kului?

Reissuun kului karkeasti 13 500 e – 6,5 kk kaikkinensa sisältäen kaikki lennot, vakuutukset, rokotukset ym. Säästettiin pääosin majoituksissa ja ruokapaikoissa. Mitään nähtävyyksiä tai retkiä ei jätetty väliin budjetin takia. Oman asunnon alivuokraaminen kalustettuna takaa, että kuluja ei tule Suomen päässä. Helpottaa myös sekä reissuun lähtöä, että erityisesti sieltä palaamista. Telkkaria ei juuri puoleen vuoteen tarvinnut katsella. Yhteensä luettiin noin kolmisenkymmentä kirjaa matkan aikana. Reissusta jäi älytön määrä upeita kokemuksia ja valokuvia (hienoja ja vähemmän hienoja), tuttuja joita voi lähteä moikkaamaan ja hieman muuttunut näkökulma tähän maailman menoon. 
 

Mites parisuhde? Vieläkin yhdessä :)

Kannustamme kaikkia muitakin vastaavanlaiseen matkailuun, mutta (ainakin vielä) on sellainen olo, ettei itse tarvitse hetkeen tehdä pitkää reppureissua!

Kiitos että jaksoitte puoli vuotta jalkojemme alla!

Top Kohteet: Arugam Bay, Laosin jokilaaksot, Hoi An, Luang Prabang, Koh Rong

Top Kokemukset:  vapaaehtoistyöpaikat, Angkor Wat, Adams Peak, ruoka!

Thaimaan dominointia

Eilen näissä tunnelmissa Bangkokissa, nyt kotona!!

Reissun viimeinen kuukausi kului (liian) nopeasti Thaimaassa. Aloitimme Pohjois-Thaimaan isoimmassa kaupungissa Chiang Maissa. Kaupungin aasialaisen pinnan alta paljastui jännästi Berliinin tyylinen hipsterimekka; trendikkäitä pikkuputiikkeja, graffiteja sekä kahviloita ja ravintoloita enemmän kuin missään muussa kohteessa.

Chiang Maita ympäröivät vuoristoiset seudut tarjoavat hyvät puitteet trekkailuun - paahtavasta helteestä huolimatta mekin löysimme itsemme kahden päivän mittaiselta vaellukselta. Hassutteluun taipuvainen oppaamme kertoi heti kättelyssä, miten hulluina thaimaalaiset pitävät länkkäreitä, jotka ovat valmiita maksamaan pelkästä kävelystä :D

Chiang Maista otettiin lentskari Krabille, josta alkoi rankka kolmen viikon veto rantapummeina. Ensimmäiset kymmenen päivää meitä viihdytti Ossin äiti Marita, joka matkusti ekaa kertaa Aasiaan -siinä riittikin ihmeteltävää. Matka kulki Krabilta Koh Lantan kautta Phuketiin. Erityisesti äärimmäisen rento Koh Lanta (Klong Khong beach) oli mieleemme - suositellaan lämpimästi! Koh Lantalla juhlittiin Mintun synttäreitä jota varten Marita oli tuonut pari Remix-karkkipussia!! Kun Marita lähti kotiin, seuraavat vieraamme istuivat jo koneessa kohti Thaimaata...

Lentokoneen renkaat irtosivat Phuketin kiitoradalta ja kotimatka oli alkanut. Tähän väliin voisi mainita, että kirjoittajina toimivat tällä kertaa vierailevat reissaajat. Lentokoneen penkissä istuessamme muistelemme mahtavaa viikkoa loistavassa reissuseurassa. Jo tässä vaiheessa hajaantunut seitsenhenkinen reissuryhmämme #Thaimaandominaattorit Raisa, Juuso, Erika, Mikko ja Iida sekä Minttu ja Ossi viettivät yhdessä  ikimuistoisen loman Thaimaan Phuketissa.

Muisteltavaa on paljon, vaikka viikko vierähti liian nopeasti. Ensimmäiset dominaattorit aloittivat yhteisen matkan Helsinki-Vantaan lentokentältä kiirastorstaina. Melko kivuttomasti menneiden lentojen ja vaihtojen jälkeen saavuimme Prima Vilaan Karon beachille, jonka olemassaolosta emme olleet täysin varmoja ennen reissun alkua #venäläinenkommunikointi. Villa löytyi ja mikä tärkeintä Ossi ja Minttu odottivat matkalaisia ilmapalloin ja serpentiinein koristellulla villalla juomat kylmässä. Puolen vuoden erossaolo oli aiheuttanut pieniä perhosia mahaan, jotka kuitenkin hävisivät välittömästi riemukkaan jälleennäkemisen myötä ja allasbileet saivat alkaa. Muutaman tunnin kuluttua myös viimeinen dominaattori Juuso saapui kohteeseen muutaman tiukan pitstopin jälkeen ja #Thaimaandominaattorit olivat vihdoin koossa.

Siitä alkoi reilu viikonmittainen löhöloma, vaikka kuulemamme mukaan Ossi ja Minttu olivat vierailumme jälkeen väsyneempiä kuin kertaakaan aiemmin reissunsa aikana. Lieneekö syynä sitten myöhään yöhön jatkuneet ihmissusi- ja henkilöpelit, viikon aikana nautittu alkoholi #vetopäivä vai pelkkä auringonpalvonta. Villan oma pooli oli kovassa käytössä varsinkin iltapäivisin. Reissun tärkeimmäksi investoinniksi osottautuivatkin uimarenkaat, jotka toimivat myös #thaimaandominaattoreiden allasolympialaisten kilpailuvälineinä #uimatyylit. Pojille loma ei tainnut olla pelkkä löhöloma, sillä Kata beachilta löytyi suomalaisomisteinen surfhouse, jossa pojat pääsivät kokeilemaan keinoaaltoja tyttöjen nauttiessa drinksuja ja päivittäessä puolen vuoden aikaisia kuulumisia.

Koko loman aikana söimme turhankin hyvin #6viikkoaaikaakesäkuntoon, mutta mieleen painuvin illalliskokemus lienee Mintulle järjestetty kolmenruokalajin synttärijuhlaillallinen #ontherocks. Unohtamatta kuitenkaan Eat:ssä syömiämme hampurilaisia, joita kävimme nauttimassa jopa kahdesti. Iltojen aikataulut ennen illallista menivät usein tiukille, sillä halusimme nauttia auringosta mahdollisimman pitkään ja lisäksi thaimaan tarjoamista edullisista hieronta- ja hoitomahdollisuuksista, joita hyödynsimmekin lähes joka ilta.

Ennen reissuun lähtöä olimme kuulleet thaimaan tarjoamista upeista saariretkistä ja tällaiselle retkelle olikin pyhitettävä yksi päivä. Valitsimme retken, jossa vierailimme kolmella eri saarella ja pääsimme myös snorklaamaan. Saaret itsessään olivat kauniita, mutta suuret turistimäärät vähensivät niiden viehätystä.

Kaiken kaikkiaan loistava reissu ja loistavaa seuraa, mutta hyvästejä jättäessämme ja Phuketista Bangkokiin matkatessamme tuntui, että loma loppui liian lyhyeen... Kunnes kolme päivää myöhemmin istuessamme lentokoneessa matkalla Zürichistä Helsinkiin, voimme todeta loman kestäneen kolmen dominaattorin osalta yllättävänkin pitkään, sillä sunnuntain puolenpäivän aikaan oleva kotiinpaluu olikin muuttunut monen mutkan kautta tiistai-illan kotiinpaluuksi. Tämä lienee oma tarinansa, joten tähän voimme vain todeta, että vihdoin kotona muistissa mukava ja tapahtumarikas reissu! Lisää kuvia istagramissa #thaimaandominaattorit.

Itse otimme suunnan Koh Taon saarelle, Thaimaan eeppiselle snorklausspotille, jossa emme snorklanneet sekuntiakaan.. Syynä jäätävä myrskykeli, joka kruunasi viimeiset päivämme rantakohteessa, kiitos! Tämä oli kai universumin tapa kertoa meille, että nyt on aika lähteä kohti kotimaata. Hyvällä kelillä Koh Tao on varmasti upea :)

Viimeiset päivät Thaimaassa ja Aasiassa vierähtivät Bangkokissa. Seurailimme siellä jo kolmansia Uuden Vuoden juhlia reissun aikana - Songkranin eli thaimaalaisen UV:n juhlinnan aikana kadut täyttyvät vesisotaa käyvistä paikallista, eikä kastumiselta pysty välttymään. 

Kotimatkalle lähdettiin Bangkokista vähän hölmistyneinä, Ukrainan kautta kotiin 

(jännitystä elämään ;) ) ja perjantaina iltapäivästä nautittiin jo Helsingin räntäsateesta!

LAO PDR

Laos - Please Don`t Rush

Siirryimme Laosiin Vietnamin pohjoisimmalta rajanylityspaikalta. Matkaa taitettiin pientä vuoristotietä kaarrellen ja upeista maisemista nauttien. Hiljaisella rajanylityspaikalla saimme heti ensituntumaa laolaiseen verkkaiseen toimintatapaan - täällä ei kiirehtimällä hoideta asioita.

Laos on Kambodzan tyyliin ollut Vietnamin sodan sijaiskärsijä - jenkit tiputtivat maahan älyttömän määrän pommeja ns. salaisessa sodassa, jonka tarkoituksena oli perinteiseen tyyliin tuhota kommunistit. Luonnosta löytyy vieläkin suuri määrä räjähtämättömiä rypälepommeja, joten omatoimista trekkailua ei suositella.

Hyppäsimme bussista ensimmäisessä kylässä (Muang Khua), joka sijaitsee Nam Ou -joen varrella. Suunnitelmana oli edetä jokea alavirtaan kohti Luang Prabangia, Laosin tarunhohtoista shangri la`ta. Heti seuraava päivänä hyppäsimmekin veneeseen ja lähdimme kohti seuraavaa kylää. Muang Ngoi Neua on vuorten välissä sijaitseva nukkuva pikku kylä, jonne pääsee ainoastaan veneellä. Reppureissaajat ovat löytäneet kylän jo hyvän aikaa sitten, ja sieltä löytyykin mukavasti peruspalvelut matkaajille. Kylässä on silti erittäin lunki ja pärähdyttävän hidas tunnelma - ravintoloissa ja majataloissa saa palvelua, jos henkilökunta jaksaa olla paikalla tai mikä parempaa jopa hereillä.

Vietimme kylässä muutamia päiviä. Ainoa maininnan arvoinen aktiviteettimme oli yhden päivän kajakointi. Kyläläiset taisivat pitää meitä hieman hulluina, kun emme suostuneet ottamaan moottoriveneellä kyyditystä ylävirtaan kuten muut turistit näyttivät tekevän. Suomalaisella sisulla uurastettiin ensin kaksi tuntia vastavirtaan ja sitten lasketeltiin myötävirtaa takaisin (ensin työ - sitten hupi). Fiilis heti retken jälkeen oli tyytyväinen, mutta yöllä lihaskivut tekivät olon sietämättömäksi.

Seuraava kylä reitillämme oli Nong Khiew. Paikka oli erityisen mieleinen yhdestä syystä - pääsimme SAUNAAN! Laosilaiset ovat suomalaisille hengenheimolaisia siinä, että heillä on saunoja, tai toiselta nimeltään yrttihöyryjä. Kokemus oli huomattavasti miedompi kuin perus puusauna, mutta erinomaisen hien sai pintaan ja kokemus oli ylivoimainen verrattuna esimerkiksi etelä- ja keskieurooppalaisiin saunavirityksiin. Useamman kuukauden tauon jälkeen saunominen oli mieltä ylentävä kokemus!

Nong Khiew view point

Ajatuksena oli jatkaa vielä viimeinenkin pätkä veneellä Luang Prabangiin, mutta tälle välille on nousemassa kiinalaisten toimesta pato, joten täristelimme matkan minivanilla pitkin kuoppaisia teitä. Jo aiemmin matkalla olimme nähneet yhden patotyömaan - Laosissa panostetaan vahvasti vesivoimaan.

Luang Prabang nousee selvästi reissumme kohokohtiin, viivyimme siellä pidempään kuin oli alkuun tarkoitus. Päiviä kulutimme pelkästään pittoreskissa vanhassa kaupungissa vaeltelemalla ja kuppiloissa istuskelemalla. Suuren vaikutuksen tekivät myös Kuang Si -vesiputoukset, yhtä turkoosissa vedessä ei olla varmaan ennen uitu. Yhden päivän hikoilimme myös keittiössä suvereenin laosilaiskokin Leen opeissa - kokkikurssi on ehdoton kokemus Aasiassa ja se oli ollut jo pitkään tarkoituksena tehdä! Täysin uudenlainen kokemus oli myös joogatunti auringonnousun aikaan Mekong-joen rannalla.

Kaupungissa on valtava määrä temppeleitä ja munkkeja. Joka aamu munkit kiertelevät hiljaisina jonoina keskustan katuja ja ihmiset antavat heille ruoka-almuja.

Munkit ojentavat saamiaan almuja köyhän perheen lapselle.

Harmiksemme Thaimaan viisumikäytäntöjä on vastikään kiristetty, ja turistit saavat vain 15 päivää oleskeluaikaa saapuessaan maahan maateitse. Viisumi olisi tullut siis tarpeeseen, mutta ainut Thaikku lähetystö sijaitsee pääkaupungissa Vientianessa, jonne meillä ei ollut juurikaan kiinnostusta matkata. Kun lentämällä thaikkulaan saa 30 päivää oleskelua, niin päädyimme valitsemaan halvimmat lennot Luang Prabangista Thaimaan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Chiang Maihin, jonne matkamme olisi muutenkin jatkunut.

Mighty Mekong

Nyt sitä ollaan jo Thaimaassa, kuukauden oleskeluluvan onnellisina omistajina!

Hanoi Rocks

Jälleen yhtä vapaaehtoistyökokemusta rikkaampina jätimme perjantaina Vietnamin taaksemme ja tällä hetkellä olemme jo pienessä jokilaaksokylässä Laosissa. Pari viikkoa englannin opettajina pääkaupungissa Hanoissa hujahti nopeasti monipuolisten töiden parissa. Teimme myös reissun Halong Baylle - Vietnamin ikoniseen luonnonkohteeseen.

Vapaaehtoistyöprojektimme löytyi jälleen Workaway -sivuston kautta. Opetettavia ryhmiä oli päiväkotimuksuista ala-asteikäisiin sekä lukiolaisia ja aikuisryhmiä. Meidän lisäksemme hommissa oli yksi hollantilainen ja espanjalainen vapaaehtoinen. Asuimme jossain 20 km Hanoin ulkopuolella teollisuusalueella neuvostohenkisessä kerrostalossa. Sieltä matkustettiin päivittäin eri suuntiin oppitunneille. Jotkut ryhmät tulivat myös asunnollemme opetettaviksi.

Homma vaikutti hienosti koordinoidulta kokonaisuudelta, ennen kuin pääsimme itse työhön käsiksi. Mitä pidempään paikassa työskentelimme, sitä sekavammaksi homma tuntui muuttuvan. Lyhyesti sanottuna opetettavia ryhmiä oli aivan liikaa, oppitunneille matkustamiseen kului naurettavan paljon aikaa, suunnitelmia muutettiin hetken varoitusajoilla, ja aasialaiseen tyyliin tiedon välityksessä pihisteltiin. Mutta siitä selvittiin, ja hauskaa oli :D

Projektikoordinaattorimme perheen luona juhla-aterialla.

Erityisen hauskaa oli myös seurata vietnamilaista kerrostaloasumista; kukaan ei sulje ulko-oviaan, karaoke treenataan rehellisesti ja kovaa, kaikenlaisia bisneksiä pyöritetään omasta olohuoneesta käsin. Minttu sai yläkerran olkkariompelimosta uuden mekon itselleen.

Hanoissa vietimme vain pari päivää. Molemmilla kerroilla pyörimme lähinnä Old Quarterissa eli vanhassa kaupungissa. Tässä vaiheessa Aasian kiertuettamme täytyy sanoa, että mitään erityistä siitä ei irti saatu. Aika paljon nuo kaupungit toisiaan lopulta muistuttaa. Vietnamilaisten kansallissankarin, Ho Chi Minhin (Uncle Ho) museo ja mausoleumi olivat mieleenpainuvimpia.

Halong Bay oli ollut alusta asti listallamme. Kyseessä on merenlahti joka on pullollaan pystysuoria karstikallioisia saaria. Jopa klassinen tippukiviluola kuuluu turistikierrokseen! Harmillisesti meille sattui harmaa ja usvainen päivä, mutta oli kokemus silti matkan väärti. Yön yli risteily-hassutteluun ei sentään lähdetty mukaan (kallista, kallista). Valitsimme siis päiväcruisen, joka riitti lopulta loistavasti paikan näkemiseen, ja usvainen keli teki itseasiassa kokemuksesta vielä aavistuksen mystisemmän.