Laos - Please Don`t Rush
Siirryimme Laosiin Vietnamin pohjoisimmalta rajanylityspaikalta. Matkaa taitettiin pientä vuoristotietä kaarrellen ja upeista maisemista nauttien. Hiljaisella rajanylityspaikalla saimme heti ensituntumaa laolaiseen verkkaiseen toimintatapaan - täällä ei kiirehtimällä hoideta asioita.
Laos on Kambodzan tyyliin ollut Vietnamin sodan sijaiskärsijä - jenkit tiputtivat maahan älyttömän määrän pommeja ns. salaisessa sodassa, jonka tarkoituksena oli perinteiseen tyyliin tuhota kommunistit. Luonnosta löytyy vieläkin suuri määrä räjähtämättömiä rypälepommeja, joten omatoimista trekkailua ei suositella.
Hyppäsimme bussista ensimmäisessä kylässä (Muang Khua), joka sijaitsee Nam Ou -joen varrella. Suunnitelmana oli edetä jokea alavirtaan kohti Luang Prabangia, Laosin tarunhohtoista shangri la`ta. Heti seuraava päivänä hyppäsimmekin veneeseen ja lähdimme kohti seuraavaa kylää. Muang Ngoi Neua on vuorten välissä sijaitseva nukkuva pikku kylä, jonne pääsee ainoastaan veneellä. Reppureissaajat ovat löytäneet kylän jo hyvän aikaa sitten, ja sieltä löytyykin mukavasti peruspalvelut matkaajille. Kylässä on silti erittäin lunki ja pärähdyttävän hidas tunnelma - ravintoloissa ja majataloissa saa palvelua, jos henkilökunta jaksaa olla paikalla tai mikä parempaa jopa hereillä.
Vietimme kylässä muutamia päiviä. Ainoa maininnan arvoinen aktiviteettimme oli yhden päivän kajakointi. Kyläläiset taisivat pitää meitä hieman hulluina, kun emme suostuneet ottamaan moottoriveneellä kyyditystä ylävirtaan kuten muut turistit näyttivät tekevän. Suomalaisella sisulla uurastettiin ensin kaksi tuntia vastavirtaan ja sitten lasketeltiin myötävirtaa takaisin (ensin työ - sitten hupi). Fiilis heti retken jälkeen oli tyytyväinen, mutta yöllä lihaskivut tekivät olon sietämättömäksi.
Seuraava kylä reitillämme oli Nong Khiew. Paikka oli erityisen mieleinen yhdestä syystä - pääsimme SAUNAAN! Laosilaiset ovat suomalaisille hengenheimolaisia siinä, että heillä on saunoja, tai toiselta nimeltään yrttihöyryjä. Kokemus oli huomattavasti miedompi kuin perus puusauna, mutta erinomaisen hien sai pintaan ja kokemus oli ylivoimainen verrattuna esimerkiksi etelä- ja keskieurooppalaisiin saunavirityksiin. Useamman kuukauden tauon jälkeen saunominen oli mieltä ylentävä kokemus!
Ajatuksena oli jatkaa vielä viimeinenkin pätkä veneellä Luang Prabangiin, mutta tälle välille on nousemassa kiinalaisten toimesta pato, joten täristelimme matkan minivanilla pitkin kuoppaisia teitä. Jo aiemmin matkalla olimme nähneet yhden patotyömaan - Laosissa panostetaan vahvasti vesivoimaan.
Luang Prabang nousee selvästi reissumme kohokohtiin, viivyimme siellä pidempään kuin oli alkuun tarkoitus. Päiviä kulutimme pelkästään pittoreskissa vanhassa kaupungissa vaeltelemalla ja kuppiloissa istuskelemalla. Suuren vaikutuksen tekivät myös Kuang Si -vesiputoukset, yhtä turkoosissa vedessä ei olla varmaan ennen uitu. Yhden päivän hikoilimme myös keittiössä suvereenin laosilaiskokin Leen opeissa - kokkikurssi on ehdoton kokemus Aasiassa ja se oli ollut jo pitkään tarkoituksena tehdä! Täysin uudenlainen kokemus oli myös joogatunti auringonnousun aikaan Mekong-joen rannalla.
Harmiksemme Thaimaan viisumikäytäntöjä on vastikään kiristetty, ja turistit saavat vain 15 päivää oleskeluaikaa saapuessaan maahan maateitse. Viisumi olisi tullut siis tarpeeseen, mutta ainut Thaikku lähetystö sijaitsee pääkaupungissa Vientianessa, jonne meillä ei ollut juurikaan kiinnostusta matkata. Kun lentämällä thaikkulaan saa 30 päivää oleskelua, niin päädyimme valitsemaan halvimmat lennot Luang Prabangista Thaimaan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Chiang Maihin, jonne matkamme olisi muutenkin jatkunut.
Siirryimme Laosiin Vietnamin pohjoisimmalta rajanylityspaikalta. Matkaa taitettiin pientä vuoristotietä kaarrellen ja upeista maisemista nauttien. Hiljaisella rajanylityspaikalla saimme heti ensituntumaa laolaiseen verkkaiseen toimintatapaan - täällä ei kiirehtimällä hoideta asioita.
Laos on Kambodzan tyyliin ollut Vietnamin sodan sijaiskärsijä - jenkit tiputtivat maahan älyttömän määrän pommeja ns. salaisessa sodassa, jonka tarkoituksena oli perinteiseen tyyliin tuhota kommunistit. Luonnosta löytyy vieläkin suuri määrä räjähtämättömiä rypälepommeja, joten omatoimista trekkailua ei suositella.
Hyppäsimme bussista ensimmäisessä kylässä (Muang Khua), joka sijaitsee Nam Ou -joen varrella. Suunnitelmana oli edetä jokea alavirtaan kohti Luang Prabangia, Laosin tarunhohtoista shangri la`ta. Heti seuraava päivänä hyppäsimmekin veneeseen ja lähdimme kohti seuraavaa kylää. Muang Ngoi Neua on vuorten välissä sijaitseva nukkuva pikku kylä, jonne pääsee ainoastaan veneellä. Reppureissaajat ovat löytäneet kylän jo hyvän aikaa sitten, ja sieltä löytyykin mukavasti peruspalvelut matkaajille. Kylässä on silti erittäin lunki ja pärähdyttävän hidas tunnelma - ravintoloissa ja majataloissa saa palvelua, jos henkilökunta jaksaa olla paikalla tai mikä parempaa jopa hereillä.
Vietimme kylässä muutamia päiviä. Ainoa maininnan arvoinen aktiviteettimme oli yhden päivän kajakointi. Kyläläiset taisivat pitää meitä hieman hulluina, kun emme suostuneet ottamaan moottoriveneellä kyyditystä ylävirtaan kuten muut turistit näyttivät tekevän. Suomalaisella sisulla uurastettiin ensin kaksi tuntia vastavirtaan ja sitten lasketeltiin myötävirtaa takaisin (ensin työ - sitten hupi). Fiilis heti retken jälkeen oli tyytyväinen, mutta yöllä lihaskivut tekivät olon sietämättömäksi.
Seuraava kylä reitillämme oli Nong Khiew. Paikka oli erityisen mieleinen yhdestä syystä - pääsimme SAUNAAN! Laosilaiset ovat suomalaisille hengenheimolaisia siinä, että heillä on saunoja, tai toiselta nimeltään yrttihöyryjä. Kokemus oli huomattavasti miedompi kuin perus puusauna, mutta erinomaisen hien sai pintaan ja kokemus oli ylivoimainen verrattuna esimerkiksi etelä- ja keskieurooppalaisiin saunavirityksiin. Useamman kuukauden tauon jälkeen saunominen oli mieltä ylentävä kokemus!
 |
| Nong Khiew view point |
Ajatuksena oli jatkaa vielä viimeinenkin pätkä veneellä Luang Prabangiin, mutta tälle välille on nousemassa kiinalaisten toimesta pato, joten täristelimme matkan minivanilla pitkin kuoppaisia teitä. Jo aiemmin matkalla olimme nähneet yhden patotyömaan - Laosissa panostetaan vahvasti vesivoimaan.
Luang Prabang nousee selvästi reissumme kohokohtiin, viivyimme siellä pidempään kuin oli alkuun tarkoitus. Päiviä kulutimme pelkästään pittoreskissa vanhassa kaupungissa vaeltelemalla ja kuppiloissa istuskelemalla. Suuren vaikutuksen tekivät myös Kuang Si -vesiputoukset, yhtä turkoosissa vedessä ei olla varmaan ennen uitu. Yhden päivän hikoilimme myös keittiössä suvereenin laosilaiskokin Leen opeissa - kokkikurssi on ehdoton kokemus Aasiassa ja se oli ollut jo pitkään tarkoituksena tehdä! Täysin uudenlainen kokemus oli myös joogatunti auringonnousun aikaan Mekong-joen rannalla.
Kaupungissa on valtava määrä temppeleitä ja munkkeja. Joka aamu munkit kiertelevät hiljaisina jonoina keskustan katuja ja ihmiset antavat heille ruoka-almuja.
 |
| Munkit ojentavat saamiaan almuja köyhän perheen lapselle. |
Harmiksemme Thaimaan viisumikäytäntöjä on vastikään kiristetty, ja turistit saavat vain 15 päivää oleskeluaikaa saapuessaan maahan maateitse. Viisumi olisi tullut siis tarpeeseen, mutta ainut Thaikku lähetystö sijaitsee pääkaupungissa Vientianessa, jonne meillä ei ollut juurikaan kiinnostusta matkata. Kun lentämällä thaikkulaan saa 30 päivää oleskelua, niin päädyimme valitsemaan halvimmat lennot Luang Prabangista Thaimaan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Chiang Maihin, jonne matkamme olisi muutenkin jatkunut.
 |
| Mighty Mekong |
Nyt sitä ollaan jo Thaimaassa, kuukauden oleskeluluvan onnellisina omistajina!
