torstai 27. marraskuuta 2014

Onnistunut varainkeruu - ja pari irtiottoa

Viimeisin viikko on ollut erityisen sateinen. Ollaan vietetty lähinnä aikaa sisätiloissa. Olemme aika paljon laittaneet poikia piirtämään - hyvää vaihtelua marmorikuulien neppailulle ja yleiselle painimiselle.

Aruna & komppania

Kerrotaan tähän väliin myös parista viime viikkojen aikana vierailemastamme paikasta.

Vietettiin jokunen viikko sitten yksi viikonloppu Kalpitiyassa länsirannikolla. Paikka on suosittu kitesurffaajien keskuudessa ja otollinen myös delfiinien bongaukseen. Päädyimme Kitesurf paradise resort-nimiseen paikkaan, joka tarjoaa sekä teltta- että bungalow-majoitusta. Valittiin bungalow, koska haluttiin luksusta eikä hinta ollut paha kahdelta yöltä. Ei koitettu kitesurffia tuulen puutteessa, sen sijaan syötiin hyvin, tehtiin veneretki ja nähtiin paljon delfiinejä, snorklattiin keskellä merta olevalla koralliriutalla (vasta tultuamme takaisin veneeseen kuulimme, että riutalla on reef sharkeja - onneksi ei nähty), supppailtiin, melottiin kajakilla ja pesetettiin pyykkiä (!!).







Toinen kohteista oli helposti yksi hienoimmista jutuista koko reissun aikana. Keskellä tasankoa kohoava majesteettinen 200 m korkea kivi - Sigiriya - on yksi Sri Lankan klassisimmista turistikohteista. Käytiin tsekkaamassa tämä kohtuullisen lähellä - parin tunnin ajomatkan päässä - sijaitseva nähtävyys viime viikolla. Tämä "kivi" on itseasiassa tulivuoren sisällä ollut jähmettynyt laava, jonka ympäriltä itse vuori on aikojen saatossa murentunut. Kiven huipulla sijatsi vuosina 477-495 palatsi, jonka tarina on  mielenkiintoinen ja sen voi lukea täältä. Mukavaa vaihtelua, kun tyypillisesti täällä kohteet rakentuvat uskonnon ympärille, tässä sen sijaan päällimäisenä on juonittelu, rikkaudet ja vallanhimo.  Palatsikokonaisuuteen kuului muinoin jopa kiven kylkeen hakattu massiivinen leijonafiguuri. Vierailijat kiipeävät kiven päälle portaita pitkin 1200 askelmaa. Hiki virtasi ja syke nousi ylös noustessa, mutta huipulle päästyä ihana tuulenvire ja maisemat palkitsivat. Pelottava, mutta eeppinen ja mieleenpainuva kokemus!






Aloitimme viikko sitten keräyksen auttaaksemme orpokodin uusien, kipeästi kaivattujen makuuhuoneiden valmistumisessa. Voimme nyt iloisina todeta, että saimme kasaan 511 euroa, joilla kävimme orpokodin johtajan Arunan kanssa ostamassa 25 säkkiä sementtiä sekä neljä pientä kuorma-autolavallista hiekkaa, kiviä ja kivipölyä. Ei näillä vielä kuuhun mennä, mutta ison kasan tiiliä kylläkin. Kiitos ja kumarrus kaikille keräykseen osallistuneille, olemme toooosi ylpeitä teistä!

Sementtisäkit valmiudessa. Kunhan sateet hellittävät, niin loputkin materiaalit saadaan perille ja tiilien valmistus alkaa.
P.s. Aruna on luvannut laittaa orpokodin naamakirjasivulle (House of Light Sri Lanka) kuvia sitä mukaan, kun projekti etenee.


P.p.s. Laitamme tänään postiin (omaan piikkiimme) teille kaikille lahjoittaneille myös pienet lahjukset, toivottavasti saapuvat perille!

maanantai 17. marraskuuta 2014

House of Light

Orpokoti, jossa tällä hetkellä työskentelemme, aloitti toiminnan vuonna 2003. Paikkaa pyörittää Aruna Shantha perheineen sekä kolme paikallista vapaaehtoista. Asukasmäärä on kasvanut vuosi vuodelta, ja vaikka rakennusta on laajennettu paljon vuosien saatossa, tila on silti kortilla. Tästä lisää postauksen lopussa!!


Pojat ovat täällä pitkälti vastuussa itsestään, ja tietysti vanhemmat pojat auttavat pienimpiä tarvittaessa. Pojat hoitavat päivittäisen siivouksen, pyykkien pesun, koulupukujen silityksen, ja rikki menneiden vaatteiden parsimisen. Aruna on alusta asti painottanut, että koska lapsilla on oikeutensa, heille pitää alusta asti opettaa, että elämään kuuluu myös velvollisuuksia. Tarkoituksena on tietysti yrittää varmistaa, että pojat pärjäävät mahdollisimman hyvin omillaan, kun aikanaan lähtevät talosta. On täällä toki aikaa leikkimiseen ja pelailuunkin. Poikien lempileikkejä vaikuttaisi olevan peukkupaini (ja tietenkin peruspaini), kädenvääntö, helmien/pikkukivien neppailu, kivi-paperi-sakset, korona ja paikallisten poppibiisien laulaminen.

Meidän huone

Kielimuuri rajoittaa hyvin paljon, mitä leikkejä tai pelejä edes uskallamme yrittää opettaa pojille. Edes vanhimmat pojat eivät tunnu ymmärtävän englantia, ja nuorempien poikien sanavarasto pyörii lähestulkoon kokonaan pelitermien ympärillä: i win, out, in, finish, play play, ja tietty lisäksi moneen kertaan kuullut kysymykset "your name?" ja "your country?". Nimillä meitä ei kuitenkaan kutsuta, vaan Minttu on akka ja Ossi aija, jotka tarkoittavat ymmärtääksemme vanhempaa siskoa ja veljeä. Ossikin tuntuu tykkäävän käyttää akka-termiä - ei taida muistaa että on meistä vanhempi. Vaikka sanomamme menisikin englanniksi perille, uudet jutut jaksavat kiinnostaa näitä kavereita enintään 15 min kerrallaan, ja sen jälkeen tilanne hajoaa käsiin ja juostaan taas ympäri ja huudetaan.. Askarreltiin viime viikolla muistipelikortit. Ollaan tyytyväisiä, jos pojat jaksavat pelata sitä pari kierrosta ilman, että kortit lentävät ympäri maailmaa ja vieressä istuvaa kaveria ei hakata päähän. Pisimmän aikaa pojat pysyvät rauhallisina kaksi kertaa päivässä "buddhalaisessa rukoushetkessä." Suurin osa pojista on budhalaisia, joten talossa asuva nunna vetää ruokoushetken heille täällä kotialttarilla, ja usein niihin osallistuu myös muita paikallisia.

Yksi poikien makuuhuoneista

Ruokahuolto pysyy yllä paikallisten perheiden avulla. Vuoropäivin yksi perhe (tai pikemminkin suku) saapuu lava-autolla tai minibussilla isojen ruokaämpäreiden kanssa tuomaan pojille ruokaa. Kuulemma yksi perhe toimittaa ruokaa noin kerran kuukaudessa. Turvaverkosto on siis suhteellisen laaja.


Eräs ilta pojilta otettiin mittoja uusia vaatteita varten. Pari viikkoa myöhemmin saapui hirvittävä vaate/kenkäkokoelma sisältäen jokaiselle pojalle kokonaisen vaatekerran: kengät, farkut ja paidan. Tunnelma oli kuin jouluna ja oli upeeta nähdä, kuinka huumassa pojat olivat. Uudet vaatteet pojat saivat laittaa päällensä sunnuntain piknikille.

Koko porukka valmiina lähtöön!

Piknikiä on odotettu, 16. päivä on ollut kaikkien huulilla. Pojille, kuten ei meille vapaaehtoisillekaan kerrottu piknikin tarkempaa sisältöä. Tiesimme ainoastaan, että paikkaan on noin 2,5 tunnin bussimatka ja siellä olisi uintimahdollisuus. Päättelimme, että kyseessä on varmaankin joku kaunis puistoalue, josta löytyy lampi tai järvi jonne pulahtaa. Noh, ei ihan.. Tässä maassa kun tahdotaan vetää aina kaikki suhteellisen överiksi, näin tehtiin myös piknin suhteen. Tilattu bussi lähti klo 6:00 aamulla (pojat heräsivät varmuuden vuoksi jo neljän aikoihin - olikohan kukaan saanut edes nukuttua). Bussiin asteli peruspossen lisäksi myös matkaa varten tilattu orkesteri rumpuineen ja trumpetteineen sekä kahden hengen kuvaajatiimi videokameroineen.. Pitkään ja hartaasti aseteltiin koko porukka istumaan bussiin, ja kaksi minuuttia startin jälkeen orkesteri aloitti ja suurin osa pojisti rynnäsi käytävälle sheikkaamaan. Bileet kesti noin puoli tuntia, jonka jälkeen pojat painuivat paikoillensa nukkumaan :D


Kun pääsimme kohteeseen, edessämme seisoi Leisure World. Paikka oli kutakuinkin Serena + tivoli Sariola. Perus piknik. Onneksi tuli otettua uintikamppeet mukaan! Ekat pari tuntia pojat juoksivat laitteista toiseen, jotka meidän eurooppalaisin silmin eivät näyttäneet kovinkaan hurjilta, mutta ilmeistä päätellen sitä ne olivat. Kaikkiin laitteisiin ei talon kovimmat riitapukarit edes uskaltaneet. Ja me tietysti nautittiin, kun päästiin asiasta kuittailemaan. Lounaan jälkeen meillä oli noin tunti aikaa vesipuistossa, jossa meille selvisi, että eihän pojista ole uimataitoisia kuin vain muutamat vanhimmat. Hauskaa oli silti!

Kotimatkalla löysimme itsemme vielä KFC:stä nauttimassa syntymäpäiväillallista, jossa juhlimme paikallisen liikemiehen 35-vuotispäiviä. Herra oli päättänyt synttäreidensä kunniaksi kustantaa koko orpokodin porukalle upean päivän. Hän oli maksanut poikien vaatteet, bussin, kuvaajat, orkesterin, ruoat ja sisäänpääsyt huvi/vesipuistoon. Sri Lankassa ei ole kuulemma epätavallista, että haluaa juhlia syntymäpäiväänsä tällä tavalla. Tietysti päivän sisältö riippuu siitä, kuinka varakkaasta perheestä tulee. Tämä herra taisi olla sieltä varakkaammalta puolelta. Kaiken kaikkiaan sri lankalaisittain huikeavalla tavalla överiksi vedetty päivä, ja vähään tottuneille pojille ainutkertainen kokemus. Kun puolen yön aikaan päästiin takaisin kotiin, oli kaikkensa antanut olo.


Se "piknikistä", mutta vielä muutama fakta itse orpokodista. Tällä hetkellä pojat nukkuvat kolmessa makuuhuoneessa. Rakennukseen on alkuvuodesta aloitettu toisen kerroksen laajennus, johon olisi tarkoitus tulla kaksi uutta makuuhuonetta. Rahat loppuivat kuitenkin kesken. Uusia asukkaita on saapumassa vielä tämän vuoden puolella - kuulemma 7 tai 8 uutta poikaa - joille ei tällä hetkellä ole varsinaisesti edes tilaa täällä!  Tästä syystä päätimme muutaman vapaaehtoisen kanssa pistää pystyyn pienen varainkeruun, jotta projektia saataisiin vähän eteenpäin. Haastamme kaikki blogin lukijat mukaan talkoisiin! Pienikin rahasumma on täällä kullanarvoinen! Varainkeruutapahtuma löytyy täältä. Lahjoitukset tulisi tehdä perjantaihin mennessä, sillä aiomme seuraavana maanantaina nostaa rahat tililtä ja ostaa tarvikkeet. Älä siis jätä tätä "hoidan myöhemmin" -listalle, vaan toimi asap jos haluat kantaa kortesi kekoon.

Uudet makuuhuoneet ovat vielä vähän kesken..

Hauskaa alkanutta viikkoa,

Akka ja Aija

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Ongelmia virkavallan kanssa, osa 2

Colombossa, juuri viisumit uusittuamme saimme päivitettyjä uutisia projektimme yhteyshenkilöltä. Lyhyesti sanottuna: jos palaisimme Muturiin jatkamaan opetustyötämme, meidät voitaisiin pidättää. Perusteena lultavasti viisumirikkomus. Suunnitelmat menivät siis jälleen uusiksi. Great.
Sri Lankassa käytiin kolme vuosikymmentä sisällissotaa, joka saatiin lopetettua verisissä taiteluissa vuonna 2009. YK tutkii, onko hallituksen armeija syyllistynyt sotarikoksiin. Maan presidentti on kylmän viileästi kieltänyt YK:n tutkijoilta pääsyn maahan muutama kuukausi sitten, mutta nämä ovat ilmeisesti kuitenkin suorittaneet tutkimuksiaan turisteiksi naamioituneina. On kai jopa mahdollista, että meitä epäiltiin jollain tasolla osallisiksi tähän tutkimustoimintaan, koska olemme pyörineet noilla sisällisodan tapahtumapaikoilla. Huhhuh.

Ossi saa korvanappiinsa uudet suunnitelmat.

Tilanne on nyt se, että me olemme Melsiripurassa, "turvallisemmilla" seuduilla maan keskiosissa, eräässä poikien orpokodissa muutaman muun eurooppalaisen vapaaehtoisen kanssa. Viimeiset kaksi viikkoa olemme odottaneet iloisia uutisia Muturista, mutta paluuta tuskin enää on. Kävimme nimittäin eilen hakemassa sieltä tavaramme pois suhteellisen salamyhkäisissä tunnelmissa. Vain Ossi päästettiin paikallisen tuttumme kanssa keräämään nopeasti kamat huoneestamme illalla pimeyden turvin.



Suoraan sanottuna v*tuttaa ja harmittaa tämä yllättävä suunnanmuutos, mutta Melsiripurassakin viihdytään jo hyvin. Orpokodin pojat ovat mainioita veijareita. Heidän päiväohjelmansa koostuu erilaisista leikeistä (riehumisesta) sekä suuresta määrästä kotitöitä (lattioiden harjaaminen, kookosten kuoriminen, puiden pilkkominen, vaatteiden pesu jne.), ja me seuraamme parhaamme mukaan perässä. Pojat ovat 5-19-vuotiaita, ja heitä on kaiken kaikkiaan 44. Kouluikäiset ovat päiväsaikaan koulussa, mutta silloinkin tänne jää noin parinkymmenen pojan porukka pitämään menoa yllä. Poikien mielestä päivän huippuhetki on televisionkatselutunti illalla. Joka ilta katsomme myös kansallisia uutisia ja joka kerta puolet uutislähetyksestä tuntuu olevan sen pirun presidentin tekemisiä. Harvinaisen ärsyttävä tyyppi.




Kaiken lisäksi monsuunikausi tuntuisi vihdoin toden teolla alkaneen täällä ja lähes joka päivä on taivaalta tullut vettä. Sadetta ei sentään tule aamusta iltaan, mutta taivas on pysynyt tasaisen harmaana.

Seuraavassa kirjoituksessamme yritetään antaa vähän parempaa kuva arjestamme. Ihmiset ja arki ovat täällä aivan ihania, vaikka korruptoitunut hallinto yrittääkin tehdä olemisestamme välillä uskomattoman rankkaa :)

tiistai 4. marraskuuta 2014

Itineraari


Ajateltiin, että kartta voisi helpottaa hahmottamaan, missä ollaan tähän mennessä pyöritty, joten tässä sellainen kivasti Googlen visualisoimana. Kuva on klassinen itineraari eli reittikuvaus; siitä löytyy tärkeimmät tähän mennessä käymämme paikat sekä käyttämämme reitti niiden välillä. Laitetaan tästä päivitettyä versiota sitä mukaa, kun matka etenee.