Siem Reap / Angor Wat

Sri Lankasta lähdettyämme laskeuduimme Bangkokiin ja otimme siellä kolmen päivän kaupunkikuosituksen sekä jatkoimme linja-autolla matkaamme kohti Kambodzaa. Bangkokiin matkaaville tiedoksi, upouusi Bedstation -hostelli on älyttömän hyvä, kaikki fasiliteetit viimisen päälle (hengailutilasta löytyy pleikkari nelonen :)). Loistava paikka lepuuttaa hyperkaupungin väsyttämää ihmistä.

Kambodzassa määränpäämme oli Siem Reapin kaupunki, ja sen ulkopuolella sijaitseva Bridges Cambodia International -orpokoti. Teimme siellä kahden viikon vapaaehtoistyöjakson englannin kielen opettajina (paikka löytyi workaway-sivuston kautta). Löysimme paikan yllättävän helposti ja meitä odotti 22 innostunutta lasta, noin 5-15 vuotiaita tyttöjä sekä poikia. Opetettavia ryhmiä oli neljä, yksi aamulla ja kolme iltapäivällä. Hommaa riitti siis kiitettävästi tuntien valmistelemisessa ja itse opettamisessa. Lapset olivat motivoituneita oppimaan kieltä ja kiinnostuneita, mistä tulemme. Nokiaa kun ei enää kehtaa suomalaisena mainostaa, niin täällä reissussa tulee esiteltyä Suomi usein Angry Birdien avulla. Siitä vasta mukulat hullaantuivat, ja yksi pienimmistä pojista tuli vielä illalla kyselemään tarkemmin, että minkä kokoisia ne linnut oikeasti ovat :D Uskomattomia lapsia, hoitavat koulunsa ohella myös kaikki mahdolliset arkiaskareet ja omaavat loppumattoman elämänilon. Inspiroiva kaksiviikkoinen ja lähdön hetki oli jälleen vaikea.

Emme olleet täällä vain vapaaehtoistyön perässä, sillä Siem Reapissa on yksi nähtävyys ylitse muiden - Angor Watin temppelit. Kyseinen tsaikedeelisen kokoluokan temppelikokonaisuus pesee kyllä päräyttävyydessään suurimman osan kaikista maailman nähtävyyksistä. Itseasiassa koko Siem Reap pyörii lähinnä turismin ympärillä ja kaupunki toimii tukikohtana valtaville temppeleitä katsomaan saapuville turistimassoille. Angkor on 1100-1300 -luvuilla rakennettu Khmer imperiumin pääkaupunki, josta ovat jäljellä enää hienoimmat, kivestä rakennetut uskonnolliset rakennukset.

Kokonaisuuden mittaluokka on huikea -temppeleiden välillä on useita kilomeedrejä. Angkoriin myydään yhden sekä useiden päivien lippupaketteja, me päätimme suoriutua siitä päivässä. Kiersimme ns. Great Circuit kierroksen orpokodista lainaamallamme moottoripyörällä, matkaa tuli yli 30km. Koko päivä siinä meni ja lopuksi oli kova temppeliähky, esim. kolmen päivän lippu olisi voinut olla myös ihan relevantti idea, erityisesti jos ajoneuvona olisi käyttänyt hitaampaa tuk-tukia tai fillaria. Jokatapauksessa taas yksi uusi reissumme kohokohta; menneen yhteiskunnan upea saavutus, jossa yhdistyy valtava koko matemaattiseen symmetriaan ja pikkutarkkaan veistotaiteeseen.

Käytiin myös katsomassa Tonle Sap -järven tulva-alueella sijaitsevaa kelluvaa kylää. Asunnot on rannettu korkeiden pilareiden päälle, sillä sadekaudella vesi nousee useita metrejä. Venekierros kylän läpi laittoi taas kerran miettimään, miten monenlaisissa olosuhteissa ihmiset voivatkaan asua.

Happy New Year

Juhlittiin joulua ja uuttavuotta Weligamassa ja Mirissassa, etelärannikon upeissa rantakohteissa. Jouluviikko etelässä oli kostea, eikä todellakaan alkoholin vaan sateen määrän takia. Koko saarella on ollut poikkeuksellisen sateinen loppuvuosi, jonka seurauksena on ollut sekä maanvyöryjä että pahoja tulvia jotka ovat koskettaneet jo yli miljoonaa sri lankalaista - satoja tuhansia on evakuoitu..

Mirissa

Weligama. Taustalla näkyy millaiseksi alueen tulevaisuutta rakennetaan.

Vuokrattiin skootteri, jolla pääsimme helposti liikkumaan aamupäiviksi Weligaman rantaan surffaamaan ja iltapäiviksi Mirissan rantaan levyttämään. Erityisesti Mirissa on upea ja pittoreski ranta. Sieltä järjestetään myös valasretkiä, sillä seudun ohi kulkee valaiden suosima muuttoreitti. Mekin tietysti teimme tällaisen valasretken, sillä sinivalaiden ja ryhävalaiden spottaus piti olla tähän aikaan vuodesta lähes takuuvarmaa. No, näimme ehkä yhden valaanpyrstön ja saimme pelätä paatin kaatuvan kovassa merenkäynnissä, kokemus sinänsä. Takaisin kuivalla maalla sai taas kerran olla iloinen, että selvisi hengissä.

Tammikuun toisena päivänä jätettiin Sri Lanka taaksemme ja suunnattiin kohti Bangkokia ja Kaakkois-Aasian seikkailuja. Kruunattiin lentokenttämatka jo melko perinteikkäästi murjomalla neljällä eri bussilla kohteeseen. Busseissa on täällä saanutkin istua, niillä pääsee kaikkiin kuviteltavissa oleviin kohteisiin ja sitähän me ollaan hyödynnetty. Koko maa pyörii linja-autoverkoston varassa, vuoroväli on tiheä, hinnat halvat ja vauhti kova; Tatat ja Lanka Leylandit dominoivat tiekulttuuria täysin suvereenisti niin vauhdin kuin kokonsa puolesta.

Matkustimme myös pitkiä siivuja junilla - välillä huikeissa maisemissa.

Loppuvuosi oli Lankalla myös odotuksen aikaa, sillä aikaistetut presidentinvaalit ajoittuivat tammikuun 8. päivään. Useimmat tuntuivat toivovan presidentin vaihtuvan ja tämän oligarkian ja nepotismin loppuvan. Monet eivät asiasta kuitenkaan uskaltaneet suorin ilmauksin puhua, vaan keskusteluita maan poliittisesta tilanteesta käytiin aina melko hiljaisesti ja ympäristöä tarkkaillen. Tätä kirjoittaessa vaalit ovat juuri ratkenneet. Kansan ääni suhteellisen itsevaltaisessa maassa on ratkaissut ja valta vaihtumassa. Uusi presidentti on Maithripala Sirisena, toivottavasti hänessä on miestä uudistamaan koko maan hallintoa! Tarvetta olisi.

Olimme Sri Lankalla pääasiassa vapaaehtoistyössä. Kokemusta on vaikeaa tiivistää lyhyesti, sillä kolmen kuukauden aikana ehdimme työskennellä monessa erilaisessa projektissa. Kaikki ei mennyt niinkuin alunperin suunnittelimme, ei opetettukaan englantia kolmea kuukautta Muturissa.. Armeijan väen kolmen tunnin kuulustelusessiot jäävät varmasti mieleen sinä hetkenä, milloin ajattelimme että mihin hittoon sitä olllaan lähdetty. Muissa paikoissa homma kuitenkin toimi hyvin, ja ihmiset olivat innoissaan siitä, että ollaan tultu auttamaan. Orpolapsia, teini-ikäisiä oppilaita, kehitysvammaisia naisia, vanhuksia ja luomufarmilla hikoilua - Sri Lanka tuli tutuksi, sen voi sanoa. Monet paikat joissa asuimme pysyvät pystyssä paikallisyhteisön tukiverkoston avulla. Siinä oli jotain hyvin eksoottista, jota kaikkien muiden länsimaalaisten vapareitten kanssa jaksoimme ihmetellä ja ihailla.