Itineraari, osa 3

Viimeinen reittikarttamme Sri Lankasta. Teimme Baddegamasta viikonloppuretken Aataminhuippu -vuorelle (2243 m) ja palasimme sieltä takaisin etelärannikolle Weligamaan viettämään joulua ja uuttavuotta. Koska liikuimme junalla ja vaikeakulkuisessa ylänkömaastossa väyliä ei voi rakentaa minne sattuu, jouduimme tekemään melkoisen lenkin kohteeseen pääsemiseksi. Kartta by Google. 

Adams Peak/Sri Pada

Reissumme lähestyessä loppuaan Lankalla matkasimme junalla kumpuilevien teeplantaasien halki saaren ylänköalueelle, jossa avautuu aivan toisenlainen viileä ja vuoristoinen Sri Lanka. Tavoitteenamme oli valloittaa Sri Pada -vuori, aka Adam's Peak, aka Aatamin huippu (2243 m). Seuraksi saimme Caritan, suomalaisen vapaaehtoistyöntekijän, johon tutustuimme jo reissun alussa.

Sri Pada on useille uskontokunnille pyhä paikka ja suosittu pyhiinvaelluskohde. Siinä tavallaan kiteytyy sri lankalaisten mutkaton suhtautuminen uskontojen rinnakkaiseloon, niin hinduilla, buddhalaisilla, muslimeilla kuin kristityillä on omat uskomuksensa ja syynsä kiivetä huipulle.

Lähdimme nousemaan vuorelle yön tunteina auringonnousua katsomaan. Vuorta oli lähtenyt kiipeämään myös suuri määrä muutakin jengiä. Mukana oli kokonaisia perheitä; äidit kantoivat pienimpiä lapsia sylissään koko matkan ja isät auttoivat vanhuksia kipuamisessa. Huipulla oli kylmä, varsinkin kun kengät piti riisua (temppelialueella kun oltiin) ja paidat oli hiestä märkiä. Onneksi meillä oli vain tunti aikaa auringonnousuun. Kuvat puhukoot puolestaan - eipä sitä fiilistä ole sanoilla kovin helppoa kuvailla.

Vaikka vuorelle on rakennettu polku ja rappuset, kiipeäminen oli kokonaisuudessaan rankempi kokemus, kuin olimme odottaneet. Osasyy ehkä löytyy siitä, ettei täällä kolmen kuukauden aikana ole kovasti tullut sporttailtua. Jostain syystä päässä alkoi ylöspäin kiivetessä soimaan Tommi Läntisen Via Dolorosa.. Vuoren valloitus on joka tapauksessa fyysinen, mekin näimme kuinka yhtä sydänkohtauksen saanutta miestä elvytettiin ja kannettiin paareilla alas vuorelta.

Myöhäismodernin travellerikulttuurin sanansaattajia Rikua ja Tunnaa lainataksemme kokemus oli yyber pärähdyttävä ja akuuttia kosmista avuttomuutta aiheuttava. Reissumme kohokohtia ehdottomasti. Eikä useita päiviä jumittavat jalkalihakset ainakaan vähentäneet ikimuistoista kokemusta.

Baddegama and around

Hikkaduwan lomaviikon jälkeen ollaan työskennelty kaksi viikkoa vanhainkodissa Baddegaman kylässä (lähellä Hikkaa). Paikassa asustaa 31 vanhusta, joilla ei olisi muuta paikkaa minne mennä. Muutama tapaus on kuulemma käyty hakemassa paikallisen bussiaseman penkeiltä.

Asuntola on pitkä rivitalokompleksi, ja vanhukset asuvat kahden hengen huoneissa. Paikallisiin standardeihin nähden vanhuksilla on erinomaiset fasiliteetit täällä. Paikasta myös huomaa, että eurooppalaiset ovat rakennuttaneet sen; paikan takana on hollantilainen Van der Looij- järjestö. Toisaalta monia hollantilaisten hommaamia juttuja ei osata myöskään hyödyntää - tietokoneita, keittiötarvikkeita ja ompelukoneita lojuu tyhjissä huoneissa pölyttymässä - klassinen kehitysyhteistyön dilemma. Toinen vaikeasti ymmärrettävä asia johon olemme törmänneet on hamstraaminen; varastohuoneet pursuilevat käyttötavaroita jotka eivät näytä yltävän käyttäjäryhmälle asti.

Vanhainkodin päivittäistä toimintaa pyörittää munkki Banagala Gunarathana Thero, joka on toiminut täällä myös isäntänämme ja työnantajanamme. Lisäksi hän on keitellyt kasvissoppaa ja kertonut Euroopan matkoistaan, joita useat täällä toimivat suomalaiset hyväntekijät ovat hänelle tarjonneet. On tullut käytyä Helsingissä, Lahdessa, Turussa, Naantalissa, Jyväskylässä, Kuusamossa - hauskoja stooreja :D Me itseasiassa päädyimme tähän paikkaan yhden suomalaisen hyväntekijän ehdotuksesta.

Meidän rooli vanhainkodissa on ollut laitoshoitajamainen; ollaan autettu henkilökuntaa siivouksessa - lattioiden ja ikkunoiden pesusta varaston siivoukseen ja hämähäkinverkkojen putsaukseen - ja välillä ollaan jeesailtu ruoanlaitossakin. Vanhainkodin ruokahuolto pyörii orpokodin tapaan pitkälti paikallisten perheiden ruokalahjoitusten dhanojen avulla, mutta apua ei riitä 3 ruokailuun 365 päivänä vuodessa, joten silloin kokkaillaan itse. Sri Lankalainen ruoka pyörii 95% riisin ja erilaisten curryjen (kasvis, kala, kana) sekä sambal-maustesoseiden ympärillä, loput 5% on nuudeleita, perunaa ja valkoista leipää. Suosikiksemme on noussut dhal eli linssicurry sekä rapea papadum. Ja aina syödään käsin. Laitetaan tähän väliin kuvat tyypillisistä aamiais- ja lounasannoksista.

Työskenneltiin muutamana päivänä myös kehitysvammaisten tyttöjen asuntolassa nimeltä Lotus Home. Paikka on myös Van der Looij:n perustama. Tapaamamme kuusi tyttöä olivat tosi symppiksiä, ja selvästi iloisia vierailustamme - kuten mekin. Leikittiin tyttöjen kanssa manikyyriä sillä aikaa, kun Ossi aivotyöskenteli uusien hyttysverkkojen asennuksen kanssa. Pidettiin myös joulupipareiden koristelusessarit, joka oli myös hitti. Muuten tytöt tykkäsivät lähinnä tanssimisesta ja he esiintyivät meille moneen kertaan.

Sunnuntaina vedettiin kunnolla viihteelle. Aamupäivällä oltiin meren rannassa surffilla ja illalla erään paikallisen miehen 43-vuotissynttäreillä. Hän työskentelee belgialaisen Annin luona, jossa myös juhlat pidettiin. Ohjelmassa oli asianmukaiset tarjoilut, länsimaalaista musiikkia ja tanssia sekä reilusti arrakkia - aasialaista kookosviinaa. Ensimmäinen paikallinen mies sammui noin tunnin jälkeen saapumisestaan, hyvät bileet siis! Seuraavaksi aamuksi meidät kutsuttiin synttärisankarin kotikylään tutustumaan hänen poikiensa opastuksella kumin valmistukseen - näimme koko prosessin maidon keruusta lopputuotteeseen, very interesting. Kumin lisäksi kylä on erikoistunut myös kaneliin ja palmuöljyyn - ei siis Nesteen biodieseliin vaan ihan ruokaöljyyn.

Ann, Guna, Mint, Oshin

Kumipuun mahlaa

Kanelipuun kuorintaa

Palm oil tree

Toinen oppaistamme

Seudulla on paljon eurooppalaisten ja erityisesti suomalaisten kakkosasuntoja. Eräänä päivänä vanhainkotiin marssikin suomea puhuva pariskunta. He halusivat tarjota meille illallisen, joten vietimme Hannun ja Arunan luona yhden illan. Kyse on Kuopiossa asuvasta pariskunnasta, jotka käyvät säännöllisesti täällä Arunan kotipaikassa vierailuilla. Aruna on asunut Suomessa yli 20 vuotta, joten suomen kieli taittuu jo tosi hyvin. Hauska ja erilainen ilta sekä mahtava ruoka, jonka sai syödä aterimilla.

Nyt on meidän duunit hoidettu Sri Lankan osalta - "joululoma" alkoi perjantaina ja viikonloppu vietettiin huikeissa maisemissa Hill Countryssa. Päräyttävistä maisemista lisää seuraavassa postauksessa :)

Ihania joulun pyhiä jo ennakkoon <3

Hikkaduwa

Sri Lankan lounaisrannikko on upeiden hiekkarantojen ja pienten kalastaja/matkailijakylien muodostama helminauha trooppista paratiisia. Joulukuun eka viikko lomailtiin Hikkaduwa-nimisessä kylässä Mintun vanhempien ja Marianne-siskon kanssa. Kun on juuri viettänyt kaksi kuukautta ei-niin-luksus-olosuhteissa, viikko hienossa hotellissa 10 metrin päässä merestä ei varmaan voisi tuntua enää yhtään paremmalta. Etukäteen jännitti, millaiset kelit lomaviikolle sattuu, kun edeltävät viikot olivat olleet pelkkää sadetta. Ensimmäisen päivän kaatosadekuuroa lukuunottamatta keli oli kuitenkin mitä mainioin koko viikon ajan.

Hikkaduwa on Lankan "original backpackers paradise", tosin nykyään rannassa on jo useampi suuri hotellikin. Paikka on myös yksi suosituimpia surffikohteita. Oltiin useampana päivänä meressä ja saatiin otettua aaltoja sekä hyviä pesukoneita. Saatiin Mariannekin koittamaan lajia, muttei ole kuulemma hänen juttu, sillä "vesi ei oo hänen elementtinsä".

Oppikirjamainen esimerkki surffauksesta, meidän harrastaminen ei millään muotoa edes 
muistuta tätä vaikka sama laji kyseessä. Kuva: Stafford/TransworldSurf.

Todellisuudessa loma pyöri lähinnä auringossa paistattelun ja syömisen ympärillä. Saatiin tuliasina ruisleipää, kahvia ja Pirjon pullia nam nam. Vietettiin myös joulua ennakkoon, kun avattiin Suomesta tuotuja lahjoja ja syötiin JUHLAPÖYDÄN KONVEHTEJA:D Nähtiin rannalla kävellessämme huikeen suuria kilpikonnia pariin otteeseen, 45-vuotiaita kuulemma. Söpöjä!

Yhtenä päivänä tehtiin päiväpyrähdys rannikon suurimpaan kaupunkiin Galleen (junalla 30 min). Gallen vanhassa kaupungissa on selkeästi nähtävissä Hollannin siirtomaa-aikainen tyyli ja siellä tuntuu, kuin olisi singonnut Sri Lankasta johonkin eri maahan. Hieno paikka - joskin hiukan liian agressiivisia kaupustelijoita nähtävyyksien luona. Eräskin kaupuntekotilanne päättyi kauppiaan ärähdykseen "fucking Finland". Gallesta otettiin tuk-tukit takaisin Hikkaan, ja ajomatkan aikana useampi meistä oli varma, ettei pääse kohteeseen elävänä. Kuskit olivat ylpeitä, kun pääsivät kohteeseen ennätysajassa, ja pyysivät lisämaksua kyydistä, sillä nopealla vauhdilla bensaakin oli kulunut enemmän.. Ei maksettu ylimääräistä.

Viikon aikana tehtiin uusi vyölaukun-bongaus-ennätys. Tuntuvat olevan erityisesti saksalaisten ja kiinalaisten suosiossa. Lomakohde oli myös venäläisten turistien suosiossa, ja saatiin vierestä seurata liian monta kertaa, kun tämä kansa huutaa pauhaa asiaansa sri lankalaiselle pää punaisena, venäjäksi tietenkin. Ollaan kuultu jo monen paikallisen suusta, ettei venäläisistä turisteista pidetä, eikä ihme. Suomalaisia turisteja sen sijaan odotetaan takaisin, ja ihmetellään minne kaikki katosivat. Tsunamin jälkeen suomalaisia on ollut enää murto-osa verrattuna aiempaan.


Lomaviikon jälkeen hyvästelimme Mintun porukat ja otimme kyydin seuraavaan kohteeseemme, vain reilun 10 km päässä sijaitsevaan Baddegaman taajamaan, jossa vietämme kaksi viikkoa vapaaehtoishommissa vanhusten ja kehitysvammaisten lasten parissa. Siitä lisää myöhemmin!

Itineraari, osa 2

Kartassa näkyy vierailemamme mestat ensimmäisen itineraarin jälkeen. Kartan tarjoaa totutusti Google.

Jäähyväiset orpokodille

Marraskuun vaihtuessa joulukuuksi jätimme jäähyväiset House of Light -orpokodille ja sen asukkaille ja suuntasimme etelärannikolle. Tämänkertainen kirjoitus tulee jo Hikkaduwalta hotellin altaan reunalta, mutta kertaamme tässä viimeisen viikon tapahtumia orpokodissa.

Järjestämämme varainkeruun rahoilla saimme tosian hankittua sementtiä ja muita tiilien valmistuksessa käytettäviä tarpeita. Sään jumalat olivat lopulta sen verran suotuisia, että pääsimmekin viimeisinä päivinämme aloittamaan tiilien valmistuksen. Homma lähti rullaamaan siihen malliin, että pojat ovat tehneet tiiliä joskus aiemminkin! Orpokodin johtaja Aruna kertoi myös, että heillä on mahdollisuuksien mukaan tarkoitus tulevaisuudessa laittaa pojat tosissaan hommiin ja aloittaa pienimuotoinen tiilibisnes alueella.

Edellisenä viikonloppuna kävimme tutustumassa Pinnawela elefanttien orpokotiin. Ei voinut olla huomaamatta, että kyseessä on yksi Sri Lankan suosituimmista turistikohteista. Eniten länkkäreitä ja vyölaukkuja, mtä olemme nähneet saarella kertaakaan aiemmin. Parasta oli lähes satapäisen norsulauman kylpemisen seuraaminen. Paikasta kirjoitetaan netissä paljon ristiriitaisia kokemuksia, mutta meidän mielestä vaikutti siltä että elefanteista pidetään hyvää huolta. 

Bussimatkalla näimme ensimmäisen liikenneonnettomuuden koko reissumme aikana. Eikä ollut mistään kevyimmästä päästä. Linja-auto oli kumollaan rinteessä noin viiden metrin syvyydessä ajaessamme kapehkoa vuoristotietä. Emme nähneet yhtään uhria paikalla emmekä kuulleet myöhemminkään asiasta. Pari päivää sitten luimme lehdestä samantyyppisestä onnettomuudesta eri paikassa. Aiommekin suosia loppureissun aikana junaa mahdollisuuksien mukaan.

Viimeisenä iltanamme orpokodissa vedimme homman läskiksi paikalliseen tyyliin ja tarjosimme pojille suklaakakkua. Paikallinen leipomo loihti tilaamaamme kakkuun varsin äijämäisen pinkin kuorrutteen. Ei olisi uskonut, mutta lähtiessä tuli haikea olo kun tajusi että noita riiviöitähän tulee oikeasti ikävä. Kun pojatkin tajusivat että teemme lähtöä, he kyselivät tulemmeko jouluksi takaisin tai mahtuisiko kyytiin rinkkaan. Yksi heitti suutuksissaan askartelemamme muistipelikortit nuotioon. Mahtavia poikia kaikesta huolimatta!

Onnistunut varainkeruu - ja pari irtiottoa

Viimeisin viikko on ollut erityisen sateinen. Ollaan vietetty lähinnä aikaa sisätiloissa. Olemme aika paljon laittaneet poikia piirtämään - hyvää vaihtelua marmorikuulien neppailulle ja yleiselle painimiselle.

Aruna & komppania

Kerrotaan tähän väliin myös parista viime viikkojen aikana vierailemastamme paikasta.

Vietettiin jokunen viikko sitten yksi viikonloppu Kalpitiyassa länsirannikolla. Paikka on suosittu kitesurffaajien keskuudessa ja otollinen myös delfiinien bongaukseen. Päädyimme Kitesurf paradise resort-nimiseen paikkaan, joka tarjoaa sekä teltta- että bungalow-majoitusta. Valittiin bungalow, koska haluttiin luksusta eikä hinta ollut paha kahdelta yöltä. Ei koitettu kitesurffia tuulen puutteessa, sen sijaan syötiin hyvin, tehtiin veneretki ja nähtiin paljon delfiinejä, snorklattiin keskellä merta olevalla koralliriutalla (vasta tultuamme takaisin veneeseen kuulimme, että riutalla on reef sharkeja - onneksi ei nähty), supppailtiin, melottiin kajakilla ja pesetettiin pyykkiä (!!).

Toinen kohteista oli helposti yksi hienoimmista jutuista koko reissun aikana. Keskellä tasankoa kohoava majesteettinen 200 m korkea kivi - Sigiriya - on yksi Sri Lankan klassisimmista turistikohteista. Käytiin tsekkaamassa tämä kohtuullisen lähellä - parin tunnin ajomatkan päässä - sijaitseva nähtävyys viime viikolla. Tämä "kivi" on itseasiassa tulivuoren sisällä ollut jähmettynyt laava, jonka ympäriltä itse vuori on aikojen saatossa murentunut. Kiven huipulla sijatsi vuosina 477-495 palatsi, jonka tarina on  mielenkiintoinen ja sen voi lukea täältä. Mukavaa vaihtelua, kun tyypillisesti täällä kohteet rakentuvat uskonnon ympärille, tässä sen sijaan päällimäisenä on juonittelu, rikkaudet ja vallanhimo.  Palatsikokonaisuuteen kuului muinoin jopa kiven kylkeen hakattu massiivinen leijonafiguuri. Vierailijat kiipeävät kiven päälle portaita pitkin 1200 askelmaa. Hiki virtasi ja syke nousi ylös noustessa, mutta huipulle päästyä ihana tuulenvire ja maisemat palkitsivat. Pelottava, mutta eeppinen ja mieleenpainuva kokemus!

Aloitimme viikko sitten keräyksen auttaaksemme orpokodin uusien, kipeästi kaivattujen makuuhuoneiden valmistumisessa. Voimme nyt iloisina todeta, että saimme kasaan 511 euroa, joilla kävimme orpokodin johtajan Arunan kanssa ostamassa 25 säkkiä sementtiä sekä neljä pientä kuorma-autolavallista hiekkaa, kiviä ja kivipölyä. Ei näillä vielä kuuhun mennä, mutta ison kasan tiiliä kylläkin. Kiitos ja kumarrus kaikille keräykseen osallistuneille, olemme toooosi ylpeitä teistä!

Sementtisäkit valmiudessa. Kunhan sateet hellittävät, niin loputkin materiaalit saadaan perille ja tiilien valmistus alkaa.

P.s. Aruna on luvannut laittaa orpokodin naamakirjasivulle (House of Light Sri Lanka) kuvia sitä mukaan, kun projekti etenee.

P.p.s. Laitamme tänään postiin (omaan piikkiimme) teille kaikille lahjoittaneille myös pienet lahjukset, toivottavasti saapuvat perille!

House of Light

Orpokoti, jossa tällä hetkellä työskentelemme, aloitti toiminnan vuonna 2003. Paikkaa pyörittää Aruna Shantha perheineen sekä kolme paikallista vapaaehtoista. Asukasmäärä on kasvanut vuosi vuodelta, ja vaikka rakennusta on laajennettu paljon vuosien saatossa, tila on silti kortilla. Tästä lisää postauksen lopussa!!

Pojat ovat täällä pitkälti vastuussa itsestään, ja tietysti vanhemmat pojat auttavat pienimpiä tarvittaessa. Pojat hoitavat päivittäisen siivouksen, pyykkien pesun, koulupukujen silityksen, ja rikki menneiden vaatteiden parsimisen. Aruna on alusta asti painottanut, että koska lapsilla on oikeutensa, heille pitää alusta asti opettaa, että elämään kuuluu myös velvollisuuksia. Tarkoituksena on tietysti yrittää varmistaa, että pojat pärjäävät mahdollisimman hyvin omillaan, kun aikanaan lähtevät talosta. On täällä toki aikaa leikkimiseen ja pelailuunkin. Poikien lempileikkejä vaikuttaisi olevan peukkupaini (ja tietenkin peruspaini), kädenvääntö, helmien/pikkukivien neppailu, kivi-paperi-sakset, korona ja paikallisten poppibiisien laulaminen.

Meidän huone

Kielimuuri rajoittaa hyvin paljon, mitä leikkejä tai pelejä edes uskallamme yrittää opettaa pojille. Edes vanhimmat pojat eivät tunnu ymmärtävän englantia, ja nuorempien poikien sanavarasto pyörii lähestulkoon kokonaan pelitermien ympärillä: i win, out, in, finish, play play, ja tietty lisäksi moneen kertaan kuullut kysymykset "your name?" ja "your country?". Nimillä meitä ei kuitenkaan kutsuta, vaan Minttu on akka ja Ossi aija, jotka tarkoittavat ymmärtääksemme vanhempaa siskoa ja veljeä. Ossikin tuntuu tykkäävän käyttää akka-termiä - ei taida muistaa että on meistä vanhempi. Vaikka sanomamme menisikin englanniksi perille, uudet jutut jaksavat kiinnostaa näitä kavereita enintään 15 min kerrallaan, ja sen jälkeen tilanne hajoaa käsiin ja juostaan taas ympäri ja huudetaan.. Askarreltiin viime viikolla muistipelikortit. Ollaan tyytyväisiä, jos pojat jaksavat pelata sitä pari kierrosta ilman, että kortit lentävät ympäri maailmaa ja vieressä istuvaa kaveria ei hakata päähän. Pisimmän aikaa pojat pysyvät rauhallisina kaksi kertaa päivässä "buddhalaisessa rukoushetkessä." Suurin osa pojista on budhalaisia, joten talossa asuva nunna vetää ruokoushetken heille täällä kotialttarilla, ja usein niihin osallistuu myös muita paikallisia.

Yksi poikien makuuhuoneista

Ruokahuolto pysyy yllä paikallisten perheiden avulla. Vuoropäivin yksi perhe (tai pikemminkin suku) saapuu lava-autolla tai minibussilla isojen ruokaämpäreiden kanssa tuomaan pojille ruokaa. Kuulemma yksi perhe toimittaa ruokaa noin kerran kuukaudessa. Turvaverkosto on siis suhteellisen laaja.

Eräs ilta pojilta otettiin mittoja uusia vaatteita varten. Pari viikkoa myöhemmin saapui hirvittävä vaate/kenkäkokoelma sisältäen jokaiselle pojalle kokonaisen vaatekerran: kengät, farkut ja paidan. Tunnelma oli kuin jouluna ja oli upeeta nähdä, kuinka huumassa pojat olivat. Uudet vaatteet pojat saivat laittaa päällensä sunnuntain piknikille.

Koko porukka valmiina lähtöön!

Piknikiä on odotettu, 16. päivä on ollut kaikkien huulilla. Pojille, kuten ei meille vapaaehtoisillekaan kerrottu piknikin tarkempaa sisältöä. Tiesimme ainoastaan, että paikkaan on noin 2,5 tunnin bussimatka ja siellä olisi uintimahdollisuus. Päättelimme, että kyseessä on varmaankin joku kaunis puistoalue, josta löytyy lampi tai järvi jonne pulahtaa. Noh, ei ihan.. Tässä maassa kun tahdotaan vetää aina kaikki suhteellisen överiksi, näin tehtiin myös piknin suhteen. Tilattu bussi lähti klo 6:00 aamulla (pojat heräsivät varmuuden vuoksi jo neljän aikoihin - olikohan kukaan saanut edes nukuttua). Bussiin asteli peruspossen lisäksi myös matkaa varten tilattu orkesteri rumpuineen ja trumpetteineen sekä kahden hengen kuvaajatiimi videokameroineen.. Pitkään ja hartaasti aseteltiin koko porukka istumaan bussiin, ja kaksi minuuttia startin jälkeen orkesteri aloitti ja suurin osa pojisti rynnäsi käytävälle sheikkaamaan. Bileet kesti noin puoli tuntia, jonka jälkeen pojat painuivat paikoillensa nukkumaan :D

Kun pääsimme kohteeseen, edessämme seisoi Leisure World. Paikka oli kutakuinkin Serena + tivoli Sariola. Perus piknik. Onneksi tuli otettua uintikamppeet mukaan! Ekat pari tuntia pojat juoksivat laitteista toiseen, jotka meidän eurooppalaisin silmin eivät näyttäneet kovinkaan hurjilta, mutta ilmeistä päätellen sitä ne olivat. Kaikkiin laitteisiin ei talon kovimmat riitapukarit edes uskaltaneet. Ja me tietysti nautittiin, kun päästiin asiasta kuittailemaan. Lounaan jälkeen meillä oli noin tunti aikaa vesipuistossa, jossa meille selvisi, että eihän pojista ole uimataitoisia kuin vain muutamat vanhimmat. Hauskaa oli silti!

Kotimatkalla löysimme itsemme vielä KFC:stä nauttimassa syntymäpäiväillallista, jossa juhlimme paikallisen liikemiehen 35-vuotispäiviä. Herra oli päättänyt synttäreidensä kunniaksi kustantaa koko orpokodin porukalle upean päivän. Hän oli maksanut poikien vaatteet, bussin, kuvaajat, orkesterin, ruoat ja sisäänpääsyt huvi/vesipuistoon. Sri Lankassa ei ole kuulemma epätavallista, että haluaa juhlia syntymäpäiväänsä tällä tavalla. Tietysti päivän sisältö riippuu siitä, kuinka varakkaasta perheestä tulee. Tämä herra taisi olla sieltä varakkaammalta puolelta. Kaiken kaikkiaan sri lankalaisittain huikeavalla tavalla överiksi vedetty päivä, ja vähään tottuneille pojille ainutkertainen kokemus. Kun puolen yön aikaan päästiin takaisin kotiin, oli kaikkensa antanut olo.

Se "piknikistä", mutta vielä muutama fakta itse orpokodista. Tällä hetkellä pojat nukkuvat kolmessa makuuhuoneessa. Rakennukseen on alkuvuodesta aloitettu toisen kerroksen laajennus, johon olisi tarkoitus tulla kaksi uutta makuuhuonetta. Rahat loppuivat kuitenkin kesken. Uusia asukkaita on saapumassa vielä tämän vuoden puolella - kuulemma 7 tai 8 uutta poikaa - joille ei tällä hetkellä ole varsinaisesti edes tilaa täällä!  Tästä syystä päätimme muutaman vapaaehtoisen kanssa pistää pystyyn pienen varainkeruun, jotta projektia saataisiin vähän eteenpäin. Haastamme kaikki blogin lukijat mukaan talkoisiin! Pienikin rahasumma on täällä kullanarvoinen! Varainkeruutapahtuma löytyy täältä. Lahjoitukset tulisi tehdä perjantaihin mennessä, sillä aiomme seuraavana maanantaina nostaa rahat tililtä ja ostaa tarvikkeet. Älä siis jätä tätä "hoidan myöhemmin" -listalle, vaan toimi asap jos haluat kantaa kortesi kekoon.

Uudet makuuhuoneet ovat vielä vähän kesken..

Hauskaa alkanutta viikkoa,

Akka ja Aija