Colombossa, juuri viisumit uusittuamme saimme päivitettyjä uutisia projektimme yhteyshenkilöltä. Lyhyesti sanottuna: jos palaisimme Muturiin jatkamaan opetustyötämme, meidät voitaisiin pidättää. Perusteena lultavasti viisumirikkomus. Suunnitelmat menivät siis jälleen uusiksi. Great.
Sri Lankassa käytiin kolme vuosikymmentä sisällissotaa, joka saatiin lopetettua verisissä taiteluissa vuonna 2009. YK tutkii, onko hallituksen armeija syyllistynyt sotarikoksiin. Maan presidentti on kylmän viileästi kieltänyt YK:n tutkijoilta pääsyn maahan muutama kuukausi sitten, mutta nämä ovat ilmeisesti kuitenkin suorittaneet tutkimuksiaan turisteiksi naamioituneina. On kai jopa mahdollista, että meitä epäiltiin jollain tasolla osallisiksi tähän tutkimustoimintaan, koska olemme pyörineet noilla sisällisodan tapahtumapaikoilla. Huhhuh.
Tilanne on nyt se, että me olemme Melsiripurassa, "turvallisemmilla" seuduilla maan keskiosissa, eräässä poikien orpokodissa muutaman muun eurooppalaisen vapaaehtoisen kanssa. Viimeiset kaksi viikkoa olemme odottaneet iloisia uutisia Muturista, mutta paluuta tuskin enää on. Kävimme nimittäin eilen hakemassa sieltä tavaramme pois suhteellisen salamyhkäisissä tunnelmissa. Vain Ossi päästettiin paikallisen tuttumme kanssa keräämään nopeasti kamat huoneestamme illalla pimeyden turvin.
Suoraan sanottuna v*tuttaa ja harmittaa tämä yllättävä suunnanmuutos, mutta Melsiripurassakin viihdytään jo hyvin. Orpokodin pojat ovat mainioita veijareita. Heidän päiväohjelmansa koostuu erilaisista leikeistä (riehumisesta) sekä suuresta määrästä kotitöitä (lattioiden harjaaminen, kookosten kuoriminen, puiden pilkkominen, vaatteiden pesu jne.), ja me seuraamme parhaamme mukaan perässä. Pojat ovat 5-19-vuotiaita, ja heitä on kaiken kaikkiaan 44. Kouluikäiset ovat päiväsaikaan koulussa, mutta silloinkin tänne jää noin parinkymmenen pojan porukka pitämään menoa yllä. Poikien mielestä päivän huippuhetki on televisionkatselutunti illalla. Joka ilta katsomme myös kansallisia uutisia ja joka kerta puolet uutislähetyksestä tuntuu olevan sen pirun presidentin tekemisiä. Harvinaisen ärsyttävä tyyppi.
Kaiken lisäksi monsuunikausi tuntuisi vihdoin toden teolla alkaneen täällä ja lähes joka päivä on taivaalta tullut vettä. Sadetta ei sentään tule aamusta iltaan, mutta taivas on pysynyt tasaisen harmaana.
Seuraavassa kirjoituksessamme yritetään antaa vähän parempaa kuva arjestamme. Ihmiset ja arki ovat täällä aivan ihania, vaikka korruptoitunut hallinto yrittääkin tehdä olemisestamme välillä uskomattoman rankkaa :)
Sri Lankassa käytiin kolme vuosikymmentä sisällissotaa, joka saatiin lopetettua verisissä taiteluissa vuonna 2009. YK tutkii, onko hallituksen armeija syyllistynyt sotarikoksiin. Maan presidentti on kylmän viileästi kieltänyt YK:n tutkijoilta pääsyn maahan muutama kuukausi sitten, mutta nämä ovat ilmeisesti kuitenkin suorittaneet tutkimuksiaan turisteiksi naamioituneina. On kai jopa mahdollista, että meitä epäiltiin jollain tasolla osallisiksi tähän tutkimustoimintaan, koska olemme pyörineet noilla sisällisodan tapahtumapaikoilla. Huhhuh.
 |
| Ossi saa korvanappiinsa uudet suunnitelmat. |
Tilanne on nyt se, että me olemme Melsiripurassa, "turvallisemmilla" seuduilla maan keskiosissa, eräässä poikien orpokodissa muutaman muun eurooppalaisen vapaaehtoisen kanssa. Viimeiset kaksi viikkoa olemme odottaneet iloisia uutisia Muturista, mutta paluuta tuskin enää on. Kävimme nimittäin eilen hakemassa sieltä tavaramme pois suhteellisen salamyhkäisissä tunnelmissa. Vain Ossi päästettiin paikallisen tuttumme kanssa keräämään nopeasti kamat huoneestamme illalla pimeyden turvin.
Suoraan sanottuna v*tuttaa ja harmittaa tämä yllättävä suunnanmuutos, mutta Melsiripurassakin viihdytään jo hyvin. Orpokodin pojat ovat mainioita veijareita. Heidän päiväohjelmansa koostuu erilaisista leikeistä (riehumisesta) sekä suuresta määrästä kotitöitä (lattioiden harjaaminen, kookosten kuoriminen, puiden pilkkominen, vaatteiden pesu jne.), ja me seuraamme parhaamme mukaan perässä. Pojat ovat 5-19-vuotiaita, ja heitä on kaiken kaikkiaan 44. Kouluikäiset ovat päiväsaikaan koulussa, mutta silloinkin tänne jää noin parinkymmenen pojan porukka pitämään menoa yllä. Poikien mielestä päivän huippuhetki on televisionkatselutunti illalla. Joka ilta katsomme myös kansallisia uutisia ja joka kerta puolet uutislähetyksestä tuntuu olevan sen pirun presidentin tekemisiä. Harvinaisen ärsyttävä tyyppi.
Seuraavassa kirjoituksessamme yritetään antaa vähän parempaa kuva arjestamme. Ihmiset ja arki ovat täällä aivan ihania, vaikka korruptoitunut hallinto yrittääkin tehdä olemisestamme välillä uskomattoman rankkaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti