Jälleen yhtä vapaaehtoistyökokemusta rikkaampina jätimme perjantaina Vietnamin taaksemme ja tällä hetkellä olemme jo pienessä jokilaaksokylässä Laosissa. Pari viikkoa englannin opettajina pääkaupungissa Hanoissa hujahti nopeasti monipuolisten töiden parissa. Teimme myös reissun Halong Baylle - Vietnamin ikoniseen luonnonkohteeseen.
Vapaaehtoistyöprojektimme löytyi jälleen Workaway -sivuston kautta. Opetettavia ryhmiä oli päiväkotimuksuista ala-asteikäisiin sekä lukiolaisia ja aikuisryhmiä. Meidän lisäksemme hommissa oli yksi hollantilainen ja espanjalainen vapaaehtoinen. Asuimme jossain 20 km Hanoin ulkopuolella teollisuusalueella neuvostohenkisessä kerrostalossa. Sieltä matkustettiin päivittäin eri suuntiin oppitunneille. Jotkut ryhmät tulivat myös asunnollemme opetettaviksi.
Homma vaikutti hienosti koordinoidulta kokonaisuudelta, ennen kuin pääsimme itse työhön käsiksi. Mitä pidempään paikassa työskentelimme, sitä sekavammaksi homma tuntui muuttuvan. Lyhyesti sanottuna opetettavia ryhmiä oli aivan liikaa, oppitunneille matkustamiseen kului naurettavan paljon aikaa, suunnitelmia muutettiin hetken varoitusajoilla, ja aasialaiseen tyyliin tiedon välityksessä pihisteltiin. Mutta siitä selvittiin, ja hauskaa oli :D
Erityisen hauskaa oli myös seurata vietnamilaista kerrostaloasumista; kukaan ei sulje ulko-oviaan, karaoke treenataan rehellisesti ja kovaa, kaikenlaisia bisneksiä pyöritetään omasta olohuoneesta käsin. Minttu sai yläkerran olkkariompelimosta uuden mekon itselleen.
Hanoissa vietimme vain pari päivää. Molemmilla kerroilla pyörimme lähinnä Old Quarterissa eli vanhassa kaupungissa. Tässä vaiheessa Aasian kiertuettamme täytyy sanoa, että mitään erityistä siitä ei irti saatu. Aika paljon nuo kaupungit toisiaan lopulta muistuttaa. Vietnamilaisten kansallissankarin, Ho Chi Minhin (Uncle Ho) museo ja mausoleumi olivat mieleenpainuvimpia.
Halong Bay oli ollut alusta asti listallamme. Kyseessä on merenlahti joka on pullollaan pystysuoria karstikallioisia saaria. Jopa klassinen tippukiviluola kuuluu turistikierrokseen! Harmillisesti meille sattui harmaa ja usvainen päivä, mutta oli kokemus silti matkan väärti. Yön yli risteily-hassutteluun ei sentään lähdetty mukaan (kallista, kallista). Valitsimme siis päiväcruisen, joka riitti lopulta loistavasti paikan näkemiseen, ja usvainen keli teki itseasiassa kokemuksesta vielä aavistuksen mystisemmän.
Vapaaehtoistyöprojektimme löytyi jälleen Workaway -sivuston kautta. Opetettavia ryhmiä oli päiväkotimuksuista ala-asteikäisiin sekä lukiolaisia ja aikuisryhmiä. Meidän lisäksemme hommissa oli yksi hollantilainen ja espanjalainen vapaaehtoinen. Asuimme jossain 20 km Hanoin ulkopuolella teollisuusalueella neuvostohenkisessä kerrostalossa. Sieltä matkustettiin päivittäin eri suuntiin oppitunneille. Jotkut ryhmät tulivat myös asunnollemme opetettaviksi.
Homma vaikutti hienosti koordinoidulta kokonaisuudelta, ennen kuin pääsimme itse työhön käsiksi. Mitä pidempään paikassa työskentelimme, sitä sekavammaksi homma tuntui muuttuvan. Lyhyesti sanottuna opetettavia ryhmiä oli aivan liikaa, oppitunneille matkustamiseen kului naurettavan paljon aikaa, suunnitelmia muutettiin hetken varoitusajoilla, ja aasialaiseen tyyliin tiedon välityksessä pihisteltiin. Mutta siitä selvittiin, ja hauskaa oli :D
 |
| Projektikoordinaattorimme perheen luona juhla-aterialla. |
Erityisen hauskaa oli myös seurata vietnamilaista kerrostaloasumista; kukaan ei sulje ulko-oviaan, karaoke treenataan rehellisesti ja kovaa, kaikenlaisia bisneksiä pyöritetään omasta olohuoneesta käsin. Minttu sai yläkerran olkkariompelimosta uuden mekon itselleen.
Hanoissa vietimme vain pari päivää. Molemmilla kerroilla pyörimme lähinnä Old Quarterissa eli vanhassa kaupungissa. Tässä vaiheessa Aasian kiertuettamme täytyy sanoa, että mitään erityistä siitä ei irti saatu. Aika paljon nuo kaupungit toisiaan lopulta muistuttaa. Vietnamilaisten kansallissankarin, Ho Chi Minhin (Uncle Ho) museo ja mausoleumi olivat mieleenpainuvimpia.
Halong Bay oli ollut alusta asti listallamme. Kyseessä on merenlahti joka on pullollaan pystysuoria karstikallioisia saaria. Jopa klassinen tippukiviluola kuuluu turistikierrokseen! Harmillisesti meille sattui harmaa ja usvainen päivä, mutta oli kokemus silti matkan väärti. Yön yli risteily-hassutteluun ei sentään lähdetty mukaan (kallista, kallista). Valitsimme siis päiväcruisen, joka riitti lopulta loistavasti paikan näkemiseen, ja usvainen keli teki itseasiassa kokemuksesta vielä aavistuksen mystisemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti