Saigon to Hanoi

Kaksi viikkoa siihen meni - Saigonista Hanoihin - reilu 1700 kilometriä takana.

Saavuttuamme Vietnamiin ensimmäinen huomio oli, että kaikilla moottoripyörä- ja skootterikuskeilla oli kypärät päässä - täydellinen muutos Kambodzaan! Ensimmäiset päivät vietimme Ho Chi Minh Cityssä (ent. Saigon). HCMC on Vietnamin suurin kaupunki ja modernin elämän keskus, jossa on yllättävän kompakti keskusta-alue täynnä joka suuntaan säntäileviä ihmisiä ja motskareita. Pakko myöntää, että pientä reissuväsymystä alkoi jo olla havaittavissa, eikä jaksettu jokaista nähtävyyttä käydä kiertämässä.

Sotamuseo on kuitenkin ehdoton käyntikohde. Teemana on tietenkin Vietnamin sota - jenkkien lähihistorian älyttömin sekasotku. Näytillä on runsaasti sotakalustoa ja kuvamateriaalia, eikä sodan järjettömyyttä piilotella. Synkimmän vaikutuksen teki kuitenkin Ranch Hand eli jenkkien lähes koko sodan ajan kestänyt operaatio, jonka tarkoituksena oli tuhota metsiä, joissa kommunistien joukot piileskelivät. Tuhotyötä tehtiin myrkyllisellä Agent Orange -kemikaalilla, joka tappoi tuhansia ihmisiä ja näkyy tänä päivänäkin vammaisten ja epämuodostuneiden lasten syntyvyydessä.

Saigonista pohjoiseen edetessämme kulkuneuvona on käytetty reppureissaajien suosimia yön yli busseja/sleepereitä. Sri Lankan "koulubussien" jälkeen välimatkojen taittaminen on ollut melko luksusta täällä Kaakkois-Aasiassa. Ensimmäisenä etappina oli Nha Trang - länsimaalaisen oloinen rantakohde. Nha Trangin lähettyvillä olevasta kylästä löytyi kuin löytyikin yksi ranta (Bai Dai), jolla oli mahdollista surffata - pientä vaahtopäätä melko kylmässä vedessä. Viihdyttiin Nha Trangissa vain pari päivää ja seuraavana vuorossa oli Hoi An.

Nha Trang - venäläisturistien kansoittama Vietnamin pikku Miami.

Olimme kuulleet ja lukeneet Hoi Anista paljon hyvää, mutta siltikään ei osattu varautua siihen, miten älyttömän kauniista ja pittoreskista paikasta on kyse. Jokiranta ja vanhan kaupungin kapeat pikkukujat täynnä ravintoloita, kuppiloita ja putiikkeja - olo oli kuin postikortissa. Arkkitehtuuri on pääosin kiinalaistyyppistä, ja joka puolella katuja valaisivat värikkäät lyhdyt. Fillarin vuokraa reilulla dollarilla päiväksi ja sillä pääsee näppärästi 3 km:n päässä olevalle rannalle, jossa kelpasi loikoilla. Lähestyvä Tet, eli uuden vuoden juhlinnat, pakotti meidät neljän päivän jälkeen liikkumaan seuraavaan kohteeseen, sillä tulevina pyhinä bussilipuista saisi maksaa jo melkein Suomen hintoja, yök!

Käytiin myös maistamassa Anthony Bourdainin suosittelemaa patonkia - Banh Mi <3

Hué oli seuraavana reitillämme. Hué toimi Vietnamin kuninkaallisena pääkaupunkina 150 vuotta, kunnes maan itsenäistyttyä Ranskasta vuonna 1945 pääkaupunki siirrettiin Hanoihin. Kaupungin vetonauloja ovat imperialistinen linnoitus sekä lukuisat monumentit ja pagodat. Tet-juhlinnat käynnistyivät Huéssa ollessamme ja olikin hauskaa nähdä mitä kaikkea paikalliseen (kiinalaisen) uuden vuoden viettoon kuuluu. Ainakin hitokseen keltaisia kukkia joka puolella, paperikoristeiden polttamista kaduilla sekä kasuaalia päiväkaljoittelua ja perheen kanssa hengailua.

Huésta matka jatkui Hanoihin, jossa aloitamme maanantaina parin viikon vapaaehtoistyön englannin opettajina.