Mutur

Viime postauksen jälkeen on kerennyt tapahtua paljon.. Ollaan kotiuduttu hyvin Muturiin - täällä sitä asutaan ja opetetaan englantia seuraavat 2,5 kk! Mutur sijaitsee Sri Lankan koillis-osassa, 30 km Trincomaleesta (saaren kolmanneksi suurimmasta kaupungista) etelään. Asukkaat ovat pääosin tamileja ja uskonnoltaan muslimeja. Aluetta ovat murjoneet niin sisällissota, vuoden 2004 tsunami kuin myös parit pahat tulvat. Mutur on noin 5000 asukkaan kalastajakylä - hyvin kompaktin kokoinen paikka, jonka kiertelyyn ei tarvitse varata puolta päivää enempää. Paikalliset ovat ottaneet meidät hyvin vastaan. Täällä päin ei juurikaan turisteja pyöri, joten päitä kääntyy jatkuvasti kun kylillä pyöritään. "Hello hello, what's your name?" ja muita morotuksia ja yläfemmoja satelee  - mikäs siinä, läpyjä on aina kiva heitellä :D

Asumme Peace Center-nimisessä paikassa kolmen tanskalaisen ja kahden paikallisen vapaaehtoistyöntekijän kanssa. Paikka oli tosi positiivinen yllätys: meillä on oma makuuhuone parisängyllä, hyttysverkolla ja tuulettimella varustettuna. Ulkosuihku ja reikä-lattiassa-wc jaetaan muiden kanssa. Keittiö on paikalliseen tyyliin varusteltu ja aina yksi meistä vuoropäivin auttelee paikallisia ruokien valmistuksessa. Peace Center sijaitsee keskellä asuinaluetta, joka on (silminnähden pikaisesti) rakennettu tsunamissa asuntonsa menettäneille ihmisille. Rakennuksessa on joka päivä erilaisia oppitunteja lapsille, jotka myös hengailevat mestassa suhteellisen paljon.

Englannin kielen oppituntimme järjestetään läheisessä Vocational center opetuskeskuksessa. Keskus on italialaisen avustusjärjestön perustama, mutta nykyisin sitä pyöritetään paikallisvoimin. Rahoitus vaikuttaisi tulevan ainakin osin italialaiselta Mondadori -mediatalolta (näyttäisi olevan s. berlusconin firmoja, tietty). Meillä on molemmilla kolme ryhmää opetettavanamme ma-pe. Kussakin ryhmässä on noin kymmenen 18-21 vuotiasta paikallista nuorta. Päällimmäinen tarkoitus on parantaa oppilaiden kommunikointitaitoja. Oppilaat ovat innostuneita, mutta jopa ujompia kuin suomalaiset. Paikallinen opetus ei anna heille kovin hyviä eväitä käydä keskusteluita englanniksi, joten tarvetta tämän tyyliselle duunille todella on. Oppilaat ovat siis jo lukionsa käyneitä.

Täydellisille opetustyön keltanokille homma on uuvuttavaa ja niinpä päätimme lähteä viikonloppuna rantalomalle valkoisille hiekkarannoille. Kävimme tsekkaamassa lähellä (40 km - julkisilla 2,5h - hinta alle 1e) sijatsevat Nilaveli ja Uppuveli -rannat. Uppuveli muodostui suosikiksemme: eläväisempi backpacker-henkinen meininki, kauniimpi/puhtaampi ranta ja halvempi hintataso. Nilaveliin ovat keskittyneet suuret hotellit ja off-season oli huomattavasti selkeämmin nähtävissä. Viikonlopun teema oli riisin välttäminen ja herkuttelu länsimaalaisella ruoalla. Englantilaistyyppinen aamiainen, ranskanperunat ja ruokailuvälineillä syöminen tuntui mahtavalta. Täällähän tosiaan perinteisesti syödään käsin ja tätä se on myös meillä arkena - hämmentävä tapa, emme ole vielä löytäneet mitään käytännön hyötyä tästä toiminnasta. Sormet tuoksuu currylle kaksneljäseittemän ja Mintulla vaan pyörii joka päivä päässä äidin opetukset: "ruoalla ei saa leikkiä!"