Thaimaan dominointia

Eilen näissä tunnelmissa Bangkokissa, nyt kotona!!

Reissun viimeinen kuukausi kului (liian) nopeasti Thaimaassa. Aloitimme Pohjois-Thaimaan isoimmassa kaupungissa Chiang Maissa. Kaupungin aasialaisen pinnan alta paljastui jännästi Berliinin tyylinen hipsterimekka; trendikkäitä pikkuputiikkeja, graffiteja sekä kahviloita ja ravintoloita enemmän kuin missään muussa kohteessa.

Chiang Maita ympäröivät vuoristoiset seudut tarjoavat hyvät puitteet trekkailuun - paahtavasta helteestä huolimatta mekin löysimme itsemme kahden päivän mittaiselta vaellukselta. Hassutteluun taipuvainen oppaamme kertoi heti kättelyssä, miten hulluina thaimaalaiset pitävät länkkäreitä, jotka ovat valmiita maksamaan pelkästä kävelystä :D

Chiang Maista otettiin lentskari Krabille, josta alkoi rankka kolmen viikon veto rantapummeina. Ensimmäiset kymmenen päivää meitä viihdytti Ossin äiti Marita, joka matkusti ekaa kertaa Aasiaan -siinä riittikin ihmeteltävää. Matka kulki Krabilta Koh Lantan kautta Phuketiin. Erityisesti äärimmäisen rento Koh Lanta (Klong Khong beach) oli mieleemme - suositellaan lämpimästi! Koh Lantalla juhlittiin Mintun synttäreitä jota varten Marita oli tuonut pari Remix-karkkipussia!! Kun Marita lähti kotiin, seuraavat vieraamme istuivat jo koneessa kohti Thaimaata...

Lentokoneen renkaat irtosivat Phuketin kiitoradalta ja kotimatka oli alkanut. Tähän väliin voisi mainita, että kirjoittajina toimivat tällä kertaa vierailevat reissaajat. Lentokoneen penkissä istuessamme muistelemme mahtavaa viikkoa loistavassa reissuseurassa. Jo tässä vaiheessa hajaantunut seitsenhenkinen reissuryhmämme #Thaimaandominaattorit Raisa, Juuso, Erika, Mikko ja Iida sekä Minttu ja Ossi viettivät yhdessä  ikimuistoisen loman Thaimaan Phuketissa.

Muisteltavaa on paljon, vaikka viikko vierähti liian nopeasti. Ensimmäiset dominaattorit aloittivat yhteisen matkan Helsinki-Vantaan lentokentältä kiirastorstaina. Melko kivuttomasti menneiden lentojen ja vaihtojen jälkeen saavuimme Prima Vilaan Karon beachille, jonka olemassaolosta emme olleet täysin varmoja ennen reissun alkua #venäläinenkommunikointi. Villa löytyi ja mikä tärkeintä Ossi ja Minttu odottivat matkalaisia ilmapalloin ja serpentiinein koristellulla villalla juomat kylmässä. Puolen vuoden erossaolo oli aiheuttanut pieniä perhosia mahaan, jotka kuitenkin hävisivät välittömästi riemukkaan jälleennäkemisen myötä ja allasbileet saivat alkaa. Muutaman tunnin kuluttua myös viimeinen dominaattori Juuso saapui kohteeseen muutaman tiukan pitstopin jälkeen ja #Thaimaandominaattorit olivat vihdoin koossa.

Siitä alkoi reilu viikonmittainen löhöloma, vaikka kuulemamme mukaan Ossi ja Minttu olivat vierailumme jälkeen väsyneempiä kuin kertaakaan aiemmin reissunsa aikana. Lieneekö syynä sitten myöhään yöhön jatkuneet ihmissusi- ja henkilöpelit, viikon aikana nautittu alkoholi #vetopäivä vai pelkkä auringonpalvonta. Villan oma pooli oli kovassa käytössä varsinkin iltapäivisin. Reissun tärkeimmäksi investoinniksi osottautuivatkin uimarenkaat, jotka toimivat myös #thaimaandominaattoreiden allasolympialaisten kilpailuvälineinä #uimatyylit. Pojille loma ei tainnut olla pelkkä löhöloma, sillä Kata beachilta löytyi suomalaisomisteinen surfhouse, jossa pojat pääsivät kokeilemaan keinoaaltoja tyttöjen nauttiessa drinksuja ja päivittäessä puolen vuoden aikaisia kuulumisia.

Koko loman aikana söimme turhankin hyvin #6viikkoaaikaakesäkuntoon, mutta mieleen painuvin illalliskokemus lienee Mintulle järjestetty kolmenruokalajin synttärijuhlaillallinen #ontherocks. Unohtamatta kuitenkaan Eat:ssä syömiämme hampurilaisia, joita kävimme nauttimassa jopa kahdesti. Iltojen aikataulut ennen illallista menivät usein tiukille, sillä halusimme nauttia auringosta mahdollisimman pitkään ja lisäksi thaimaan tarjoamista edullisista hieronta- ja hoitomahdollisuuksista, joita hyödynsimmekin lähes joka ilta.

Ennen reissuun lähtöä olimme kuulleet thaimaan tarjoamista upeista saariretkistä ja tällaiselle retkelle olikin pyhitettävä yksi päivä. Valitsimme retken, jossa vierailimme kolmella eri saarella ja pääsimme myös snorklaamaan. Saaret itsessään olivat kauniita, mutta suuret turistimäärät vähensivät niiden viehätystä.

Kaiken kaikkiaan loistava reissu ja loistavaa seuraa, mutta hyvästejä jättäessämme ja Phuketista Bangkokiin matkatessamme tuntui, että loma loppui liian lyhyeen... Kunnes kolme päivää myöhemmin istuessamme lentokoneessa matkalla Zürichistä Helsinkiin, voimme todeta loman kestäneen kolmen dominaattorin osalta yllättävänkin pitkään, sillä sunnuntain puolenpäivän aikaan oleva kotiinpaluu olikin muuttunut monen mutkan kautta tiistai-illan kotiinpaluuksi. Tämä lienee oma tarinansa, joten tähän voimme vain todeta, että vihdoin kotona muistissa mukava ja tapahtumarikas reissu! Lisää kuvia istagramissa #thaimaandominaattorit.

Itse otimme suunnan Koh Taon saarelle, Thaimaan eeppiselle snorklausspotille, jossa emme snorklanneet sekuntiakaan.. Syynä jäätävä myrskykeli, joka kruunasi viimeiset päivämme rantakohteessa, kiitos! Tämä oli kai universumin tapa kertoa meille, että nyt on aika lähteä kohti kotimaata. Hyvällä kelillä Koh Tao on varmasti upea :)

Viimeiset päivät Thaimaassa ja Aasiassa vierähtivät Bangkokissa. Seurailimme siellä jo kolmansia Uuden Vuoden juhlia reissun aikana - Songkranin eli thaimaalaisen UV:n juhlinnan aikana kadut täyttyvät vesisotaa käyvistä paikallista, eikä kastumiselta pysty välttymään. 

Kotimatkalle lähdettiin Bangkokista vähän hölmistyneinä, Ukrainan kautta kotiin 

(jännitystä elämään ;) ) ja perjantaina iltapäivästä nautittiin jo Helsingin räntäsateesta!

LAO PDR

Laos - Please Don`t Rush

Siirryimme Laosiin Vietnamin pohjoisimmalta rajanylityspaikalta. Matkaa taitettiin pientä vuoristotietä kaarrellen ja upeista maisemista nauttien. Hiljaisella rajanylityspaikalla saimme heti ensituntumaa laolaiseen verkkaiseen toimintatapaan - täällä ei kiirehtimällä hoideta asioita.

Laos on Kambodzan tyyliin ollut Vietnamin sodan sijaiskärsijä - jenkit tiputtivat maahan älyttömän määrän pommeja ns. salaisessa sodassa, jonka tarkoituksena oli perinteiseen tyyliin tuhota kommunistit. Luonnosta löytyy vieläkin suuri määrä räjähtämättömiä rypälepommeja, joten omatoimista trekkailua ei suositella.

Hyppäsimme bussista ensimmäisessä kylässä (Muang Khua), joka sijaitsee Nam Ou -joen varrella. Suunnitelmana oli edetä jokea alavirtaan kohti Luang Prabangia, Laosin tarunhohtoista shangri la`ta. Heti seuraava päivänä hyppäsimmekin veneeseen ja lähdimme kohti seuraavaa kylää. Muang Ngoi Neua on vuorten välissä sijaitseva nukkuva pikku kylä, jonne pääsee ainoastaan veneellä. Reppureissaajat ovat löytäneet kylän jo hyvän aikaa sitten, ja sieltä löytyykin mukavasti peruspalvelut matkaajille. Kylässä on silti erittäin lunki ja pärähdyttävän hidas tunnelma - ravintoloissa ja majataloissa saa palvelua, jos henkilökunta jaksaa olla paikalla tai mikä parempaa jopa hereillä.

Vietimme kylässä muutamia päiviä. Ainoa maininnan arvoinen aktiviteettimme oli yhden päivän kajakointi. Kyläläiset taisivat pitää meitä hieman hulluina, kun emme suostuneet ottamaan moottoriveneellä kyyditystä ylävirtaan kuten muut turistit näyttivät tekevän. Suomalaisella sisulla uurastettiin ensin kaksi tuntia vastavirtaan ja sitten lasketeltiin myötävirtaa takaisin (ensin työ - sitten hupi). Fiilis heti retken jälkeen oli tyytyväinen, mutta yöllä lihaskivut tekivät olon sietämättömäksi.

Seuraava kylä reitillämme oli Nong Khiew. Paikka oli erityisen mieleinen yhdestä syystä - pääsimme SAUNAAN! Laosilaiset ovat suomalaisille hengenheimolaisia siinä, että heillä on saunoja, tai toiselta nimeltään yrttihöyryjä. Kokemus oli huomattavasti miedompi kuin perus puusauna, mutta erinomaisen hien sai pintaan ja kokemus oli ylivoimainen verrattuna esimerkiksi etelä- ja keskieurooppalaisiin saunavirityksiin. Useamman kuukauden tauon jälkeen saunominen oli mieltä ylentävä kokemus!

Nong Khiew view point

Ajatuksena oli jatkaa vielä viimeinenkin pätkä veneellä Luang Prabangiin, mutta tälle välille on nousemassa kiinalaisten toimesta pato, joten täristelimme matkan minivanilla pitkin kuoppaisia teitä. Jo aiemmin matkalla olimme nähneet yhden patotyömaan - Laosissa panostetaan vahvasti vesivoimaan.

Luang Prabang nousee selvästi reissumme kohokohtiin, viivyimme siellä pidempään kuin oli alkuun tarkoitus. Päiviä kulutimme pelkästään pittoreskissa vanhassa kaupungissa vaeltelemalla ja kuppiloissa istuskelemalla. Suuren vaikutuksen tekivät myös Kuang Si -vesiputoukset, yhtä turkoosissa vedessä ei olla varmaan ennen uitu. Yhden päivän hikoilimme myös keittiössä suvereenin laosilaiskokin Leen opeissa - kokkikurssi on ehdoton kokemus Aasiassa ja se oli ollut jo pitkään tarkoituksena tehdä! Täysin uudenlainen kokemus oli myös joogatunti auringonnousun aikaan Mekong-joen rannalla.

Kaupungissa on valtava määrä temppeleitä ja munkkeja. Joka aamu munkit kiertelevät hiljaisina jonoina keskustan katuja ja ihmiset antavat heille ruoka-almuja.

Munkit ojentavat saamiaan almuja köyhän perheen lapselle.

Harmiksemme Thaimaan viisumikäytäntöjä on vastikään kiristetty, ja turistit saavat vain 15 päivää oleskeluaikaa saapuessaan maahan maateitse. Viisumi olisi tullut siis tarpeeseen, mutta ainut Thaikku lähetystö sijaitsee pääkaupungissa Vientianessa, jonne meillä ei ollut juurikaan kiinnostusta matkata. Kun lentämällä thaikkulaan saa 30 päivää oleskelua, niin päädyimme valitsemaan halvimmat lennot Luang Prabangista Thaimaan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Chiang Maihin, jonne matkamme olisi muutenkin jatkunut.

Mighty Mekong

Nyt sitä ollaan jo Thaimaassa, kuukauden oleskeluluvan onnellisina omistajina!

Hanoi Rocks

Jälleen yhtä vapaaehtoistyökokemusta rikkaampina jätimme perjantaina Vietnamin taaksemme ja tällä hetkellä olemme jo pienessä jokilaaksokylässä Laosissa. Pari viikkoa englannin opettajina pääkaupungissa Hanoissa hujahti nopeasti monipuolisten töiden parissa. Teimme myös reissun Halong Baylle - Vietnamin ikoniseen luonnonkohteeseen.

Vapaaehtoistyöprojektimme löytyi jälleen Workaway -sivuston kautta. Opetettavia ryhmiä oli päiväkotimuksuista ala-asteikäisiin sekä lukiolaisia ja aikuisryhmiä. Meidän lisäksemme hommissa oli yksi hollantilainen ja espanjalainen vapaaehtoinen. Asuimme jossain 20 km Hanoin ulkopuolella teollisuusalueella neuvostohenkisessä kerrostalossa. Sieltä matkustettiin päivittäin eri suuntiin oppitunneille. Jotkut ryhmät tulivat myös asunnollemme opetettaviksi.

Homma vaikutti hienosti koordinoidulta kokonaisuudelta, ennen kuin pääsimme itse työhön käsiksi. Mitä pidempään paikassa työskentelimme, sitä sekavammaksi homma tuntui muuttuvan. Lyhyesti sanottuna opetettavia ryhmiä oli aivan liikaa, oppitunneille matkustamiseen kului naurettavan paljon aikaa, suunnitelmia muutettiin hetken varoitusajoilla, ja aasialaiseen tyyliin tiedon välityksessä pihisteltiin. Mutta siitä selvittiin, ja hauskaa oli :D

Projektikoordinaattorimme perheen luona juhla-aterialla.

Erityisen hauskaa oli myös seurata vietnamilaista kerrostaloasumista; kukaan ei sulje ulko-oviaan, karaoke treenataan rehellisesti ja kovaa, kaikenlaisia bisneksiä pyöritetään omasta olohuoneesta käsin. Minttu sai yläkerran olkkariompelimosta uuden mekon itselleen.

Hanoissa vietimme vain pari päivää. Molemmilla kerroilla pyörimme lähinnä Old Quarterissa eli vanhassa kaupungissa. Tässä vaiheessa Aasian kiertuettamme täytyy sanoa, että mitään erityistä siitä ei irti saatu. Aika paljon nuo kaupungit toisiaan lopulta muistuttaa. Vietnamilaisten kansallissankarin, Ho Chi Minhin (Uncle Ho) museo ja mausoleumi olivat mieleenpainuvimpia.

Halong Bay oli ollut alusta asti listallamme. Kyseessä on merenlahti joka on pullollaan pystysuoria karstikallioisia saaria. Jopa klassinen tippukiviluola kuuluu turistikierrokseen! Harmillisesti meille sattui harmaa ja usvainen päivä, mutta oli kokemus silti matkan väärti. Yön yli risteily-hassutteluun ei sentään lähdetty mukaan (kallista, kallista). Valitsimme siis päiväcruisen, joka riitti lopulta loistavasti paikan näkemiseen, ja usvainen keli teki itseasiassa kokemuksesta vielä aavistuksen mystisemmän.

Saigon to Hanoi

Kaksi viikkoa siihen meni - Saigonista Hanoihin - reilu 1700 kilometriä takana.

Saavuttuamme Vietnamiin ensimmäinen huomio oli, että kaikilla moottoripyörä- ja skootterikuskeilla oli kypärät päässä - täydellinen muutos Kambodzaan! Ensimmäiset päivät vietimme Ho Chi Minh Cityssä (ent. Saigon). HCMC on Vietnamin suurin kaupunki ja modernin elämän keskus, jossa on yllättävän kompakti keskusta-alue täynnä joka suuntaan säntäileviä ihmisiä ja motskareita. Pakko myöntää, että pientä reissuväsymystä alkoi jo olla havaittavissa, eikä jaksettu jokaista nähtävyyttä käydä kiertämässä.

Sotamuseo on kuitenkin ehdoton käyntikohde. Teemana on tietenkin Vietnamin sota - jenkkien lähihistorian älyttömin sekasotku. Näytillä on runsaasti sotakalustoa ja kuvamateriaalia, eikä sodan järjettömyyttä piilotella. Synkimmän vaikutuksen teki kuitenkin Ranch Hand eli jenkkien lähes koko sodan ajan kestänyt operaatio, jonka tarkoituksena oli tuhota metsiä, joissa kommunistien joukot piileskelivät. Tuhotyötä tehtiin myrkyllisellä Agent Orange -kemikaalilla, joka tappoi tuhansia ihmisiä ja näkyy tänä päivänäkin vammaisten ja epämuodostuneiden lasten syntyvyydessä.

Saigonista pohjoiseen edetessämme kulkuneuvona on käytetty reppureissaajien suosimia yön yli busseja/sleepereitä. Sri Lankan "koulubussien" jälkeen välimatkojen taittaminen on ollut melko luksusta täällä Kaakkois-Aasiassa. Ensimmäisenä etappina oli Nha Trang - länsimaalaisen oloinen rantakohde. Nha Trangin lähettyvillä olevasta kylästä löytyi kuin löytyikin yksi ranta (Bai Dai), jolla oli mahdollista surffata - pientä vaahtopäätä melko kylmässä vedessä. Viihdyttiin Nha Trangissa vain pari päivää ja seuraavana vuorossa oli Hoi An.

Nha Trang - venäläisturistien kansoittama Vietnamin pikku Miami.

Olimme kuulleet ja lukeneet Hoi Anista paljon hyvää, mutta siltikään ei osattu varautua siihen, miten älyttömän kauniista ja pittoreskista paikasta on kyse. Jokiranta ja vanhan kaupungin kapeat pikkukujat täynnä ravintoloita, kuppiloita ja putiikkeja - olo oli kuin postikortissa. Arkkitehtuuri on pääosin kiinalaistyyppistä, ja joka puolella katuja valaisivat värikkäät lyhdyt. Fillarin vuokraa reilulla dollarilla päiväksi ja sillä pääsee näppärästi 3 km:n päässä olevalle rannalle, jossa kelpasi loikoilla. Lähestyvä Tet, eli uuden vuoden juhlinnat, pakotti meidät neljän päivän jälkeen liikkumaan seuraavaan kohteeseen, sillä tulevina pyhinä bussilipuista saisi maksaa jo melkein Suomen hintoja, yök!

Käytiin myös maistamassa Anthony Bourdainin suosittelemaa patonkia - Banh Mi <3

Hué oli seuraavana reitillämme. Hué toimi Vietnamin kuninkaallisena pääkaupunkina 150 vuotta, kunnes maan itsenäistyttyä Ranskasta vuonna 1945 pääkaupunki siirrettiin Hanoihin. Kaupungin vetonauloja ovat imperialistinen linnoitus sekä lukuisat monumentit ja pagodat. Tet-juhlinnat käynnistyivät Huéssa ollessamme ja olikin hauskaa nähdä mitä kaikkea paikalliseen (kiinalaisen) uuden vuoden viettoon kuuluu. Ainakin hitokseen keltaisia kukkia joka puolella, paperikoristeiden polttamista kaduilla sekä kasuaalia päiväkaljoittelua ja perheen kanssa hengailua.

Huésta matka jatkui Hanoihin, jossa aloitamme maanantaina parin viikon vapaaehtoistyön englannin opettajina.

Phnom Penh / Aurinkorannikko

Matkamme seuraava etappi oli Kambodzan pääkaupunki Phnom Penh. Moderniin Bangkokiin verrattuna kaupungissa oli vielä huomattavasti enemmän aasialaista särmää ja eksotiikkaa. Länsimaisia marketteja tai tavarataloja ei vielä paljoa löydy, mutta erilaisia markkinapaikkoja sitäkin enemmän. Ruokapaikkoja on joka kulmalla ja ruoka on tietenkin hyvää ja halpaa.

Kambodza on naapurimaitaan köyhempi ja kehittymättömämpi, ja sille löytyy selkeä syy. Maa on ollut erilaisten eturistiriitojen ja selkkausten keskiössä läpi historiansa. Viimeisimmästä on vain 40 vuotta - pahamaineisen Pol Potin johtaman Khmer Rouge -hallinnon kausi 1975-1979, jolloin maasta yritettiin tehdä väkisin kommunistinen maatalousyhteiskunta. Tuloksena nykyaikaisen yhteiskunnan tuhoutuminen, autioituneita kaupunkeja sekä miljoonia tapettuja ja nälkään nääntyneitä. Kuolleita oli arvioiden mukaan neljännes koko maan väestöstä eli noin kaksi miljoonaa. Väkilukuun suhteutettuna määrä on pahempi kuin esim Stalinin tai Hitlerin aikaansaannokset. Pakollisena käyntikohteena täällä onkin kansanmurhasta kertova museo - Tuol Sleng/S21: entinen koulu, joka muutettiin syyttömien siviilien vankilaksi ja kidutuslaitokseksi. Ei heikkohermoisille.

Näiden kokemusten jälkeen olikin sopiva hetki lähteä rannalle lepäilemään, otimme suunnaksi rannikkokaupunki Sihanoukvillen ja sieltä paatilla Koh Rongin saarelle. Paratiisisaari, jossa länsimaalaiset reppureissaajat voivat ottaa ilon irti elämästä ja unohtaa sellaiset asiat kuin paikallisen kulttuurin tai luonnon kunnioittamisen. Kaksipiippuinen kokemus; upeita rantoja ja kirkasta vettä, kääntöpuolena perseileviä turisteja ja roskattuja rantoja. Saari miellytti kuitenkin siinä määrin, että viivyimme siellä kymmenen päivää.

Rantaparatiisista jatkoimme rannikkoa pitkin seuraavaan kaupunkiin, leppoisaan pikku Kampotiin jossa törmäsimme suomalaiseen Mikaan joka pyörittää siellä majoitus/ravintolabisnestä. Hauskoja tarinoita maan tavoista - täällä riittävällä tukolla dollareita voi ulkomaalainenkin omistaa ja tehdä mitä vain. Ero esimerkiksi thaikkujen tarkempaan lainsäädäntöön on valtava. Kampotissa ei juuri mitään erityistä ole, mutta yksi käymisen arvoinen kohde on. Pienen vuoren laelle 1920-luvulla ranskalaisten siirtomaaherrojen rakennuttama Bokor hill station - autioitunut kartano/kasino ja huikea näköala pilvien korkeudesta merelle.

 Tätä kirjoittaessa istumme taas (pubissa) Phnom Penhissa ja odotamme huomista bussimatkaa ...Vietnamiin! Kambodzalaiset ihmiset ja ruoka, teitte meihin suuren vaikutuksen - simply great <3