Marraskuun vaihtuessa joulukuuksi jätimme jäähyväiset House of Light -orpokodille ja sen asukkaille ja suuntasimme etelärannikolle. Tämänkertainen kirjoitus tulee jo Hikkaduwalta hotellin altaan reunalta, mutta kertaamme tässä viimeisen viikon tapahtumia orpokodissa.
Järjestämämme varainkeruun rahoilla saimme tosian hankittua sementtiä ja muita tiilien valmistuksessa käytettäviä tarpeita. Sään jumalat olivat lopulta sen verran suotuisia, että pääsimmekin viimeisinä päivinämme aloittamaan tiilien valmistuksen. Homma lähti rullaamaan siihen malliin, että pojat ovat tehneet tiiliä joskus aiemminkin! Orpokodin johtaja Aruna kertoi myös, että heillä on mahdollisuuksien mukaan tarkoitus tulevaisuudessa laittaa pojat tosissaan hommiin ja aloittaa pienimuotoinen tiilibisnes alueella.
Edellisenä viikonloppuna kävimme tutustumassa Pinnawela elefanttien orpokotiin. Ei voinut olla huomaamatta, että kyseessä on yksi Sri Lankan suosituimmista turistikohteista. Eniten länkkäreitä ja vyölaukkuja, mtä olemme nähneet saarella kertaakaan aiemmin. Parasta oli lähes satapäisen norsulauman kylpemisen seuraaminen. Paikasta kirjoitetaan netissä paljon ristiriitaisia kokemuksia, mutta meidän mielestä vaikutti siltä että elefanteista pidetään hyvää huolta.
Bussimatkalla näimme ensimmäisen liikenneonnettomuuden koko reissumme aikana. Eikä ollut mistään kevyimmästä päästä. Linja-auto oli kumollaan rinteessä noin viiden metrin syvyydessä ajaessamme kapehkoa vuoristotietä. Emme nähneet yhtään uhria paikalla emmekä kuulleet myöhemminkään asiasta. Pari päivää sitten luimme lehdestä samantyyppisestä onnettomuudesta eri paikassa. Aiommekin suosia loppureissun aikana junaa mahdollisuuksien mukaan.
Viimeisenä iltanamme orpokodissa vedimme homman läskiksi paikalliseen tyyliin ja tarjosimme pojille suklaakakkua. Paikallinen leipomo loihti tilaamaamme kakkuun varsin äijämäisen pinkin kuorrutteen. Ei olisi uskonut, mutta lähtiessä tuli haikea olo kun tajusi että noita riiviöitähän tulee oikeasti ikävä. Kun pojatkin tajusivat että teemme lähtöä, he kyselivät tulemmeko jouluksi takaisin tai mahtuisiko kyytiin rinkkaan. Yksi heitti suutuksissaan askartelemamme muistipelikortit nuotioon. Mahtavia poikia kaikesta huolimatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti