perjantai 12. joulukuuta 2014

Hikkaduwa

Sri Lankan lounaisrannikko on upeiden hiekkarantojen ja pienten kalastaja/matkailijakylien muodostama helminauha trooppista paratiisia. Joulukuun eka viikko lomailtiin Hikkaduwa-nimisessä kylässä Mintun vanhempien ja Marianne-siskon kanssa. Kun on juuri viettänyt kaksi kuukautta ei-niin-luksus-olosuhteissa, viikko hienossa hotellissa 10 metrin päässä merestä ei varmaan voisi tuntua enää yhtään paremmalta. Etukäteen jännitti, millaiset kelit lomaviikolle sattuu, kun edeltävät viikot olivat olleet pelkkää sadetta. Ensimmäisen päivän kaatosadekuuroa lukuunottamatta keli oli kuitenkin mitä mainioin koko viikon ajan.



Hikkaduwa on Lankan "original backpackers paradise", tosin nykyään rannassa on jo useampi suuri hotellikin. Paikka on myös yksi suosituimpia surffikohteita. Oltiin useampana päivänä meressä ja saatiin otettua aaltoja sekä hyviä pesukoneita. Saatiin Mariannekin koittamaan lajia, muttei ole kuulemma hänen juttu, sillä "vesi ei oo hänen elementtinsä".

Oppikirjamainen esimerkki surffauksesta, meidän harrastaminen ei millään muotoa edes 
muistuta tätä vaikka sama laji kyseessä. Kuva: Stafford/TransworldSurf.


Todellisuudessa loma pyöri lähinnä auringossa paistattelun ja syömisen ympärillä. Saatiin tuliasina ruisleipää, kahvia ja Pirjon pullia nam nam. Vietettiin myös joulua ennakkoon, kun avattiin Suomesta tuotuja lahjoja ja syötiin JUHLAPÖYDÄN KONVEHTEJA:D Nähtiin rannalla kävellessämme huikeen suuria kilpikonnia pariin otteeseen, 45-vuotiaita kuulemma. Söpöjä!




Yhtenä päivänä tehtiin päiväpyrähdys rannikon suurimpaan kaupunkiin Galleen (junalla 30 min). Gallen vanhassa kaupungissa on selkeästi nähtävissä Hollannin siirtomaa-aikainen tyyli ja siellä tuntuu, kuin olisi singonnut Sri Lankasta johonkin eri maahan. Hieno paikka - joskin hiukan liian agressiivisia kaupustelijoita nähtävyyksien luona. Eräskin kaupuntekotilanne päättyi kauppiaan ärähdykseen "fucking Finland". Gallesta otettiin tuk-tukit takaisin Hikkaan, ja ajomatkan aikana useampi meistä oli varma, ettei pääse kohteeseen elävänä. Kuskit olivat ylpeitä, kun pääsivät kohteeseen ennätysajassa, ja pyysivät lisämaksua kyydistä, sillä nopealla vauhdilla bensaakin oli kulunut enemmän.. Ei maksettu ylimääräistä.



Viikon aikana tehtiin uusi vyölaukun-bongaus-ennätys. Tuntuvat olevan erityisesti saksalaisten ja kiinalaisten suosiossa. Lomakohde oli myös venäläisten turistien suosiossa, ja saatiin vierestä seurata liian monta kertaa, kun tämä kansa huutaa pauhaa asiaansa sri lankalaiselle pää punaisena, venäjäksi tietenkin. Ollaan kuultu jo monen paikallisen suusta, ettei venäläisistä turisteista pidetä, eikä ihme. Suomalaisia turisteja sen sijaan odotetaan takaisin, ja ihmetellään minne kaikki katosivat. Tsunamin jälkeen suomalaisia on ollut enää murto-osa verrattuna aiempaan.


Lomaviikon jälkeen hyvästelimme Mintun porukat ja otimme kyydin seuraavaan kohteeseemme, vain reilun 10 km päässä sijaitsevaan Baddegaman taajamaan, jossa vietämme kaksi viikkoa vapaaehtoishommissa vanhusten ja kehitysvammaisten lasten parissa. Siitä lisää myöhemmin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti