Sri Pada on useille uskontokunnille pyhä paikka ja suosittu pyhiinvaelluskohde. Siinä tavallaan kiteytyy sri lankalaisten mutkaton suhtautuminen uskontojen rinnakkaiseloon, niin hinduilla, buddhalaisilla, muslimeilla kuin kristityillä on omat uskomuksensa ja syynsä kiivetä huipulle.
Lähdimme nousemaan vuorelle yön tunteina auringonnousua katsomaan. Vuorta oli lähtenyt kiipeämään myös suuri määrä muutakin jengiä. Mukana oli kokonaisia perheitä; äidit kantoivat pienimpiä lapsia sylissään koko matkan ja isät auttoivat vanhuksia kipuamisessa. Huipulla oli kylmä, varsinkin kun kengät piti riisua (temppelialueella kun oltiin) ja paidat oli hiestä märkiä. Onneksi meillä oli vain tunti aikaa auringonnousuun. Kuvat puhukoot puolestaan - eipä sitä fiilistä ole sanoilla kovin helppoa kuvailla.
Vaikka vuorelle on rakennettu polku ja rappuset, kiipeäminen oli kokonaisuudessaan rankempi kokemus, kuin olimme odottaneet. Osasyy ehkä löytyy siitä, ettei täällä kolmen kuukauden aikana ole kovasti tullut sporttailtua. Jostain syystä päässä alkoi ylöspäin kiivetessä soimaan Tommi Läntisen Via Dolorosa.. Vuoren valloitus on joka tapauksessa fyysinen, mekin näimme kuinka yhtä sydänkohtauksen saanutta miestä elvytettiin ja kannettiin paareilla alas vuorelta.
Myöhäismodernin travellerikulttuurin sanansaattajia Rikua ja Tunnaa lainataksemme kokemus oli yyber pärähdyttävä ja akuuttia kosmista avuttomuutta aiheuttava. Reissumme kohokohtia ehdottomasti. Eikä useita päiviä jumittavat jalkalihakset ainakaan vähentäneet ikimuistoista kokemusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti