Phnom Penh / Aurinkorannikko

Matkamme seuraava etappi oli Kambodzan pääkaupunki Phnom Penh. Moderniin Bangkokiin verrattuna kaupungissa oli vielä huomattavasti enemmän aasialaista särmää ja eksotiikkaa. Länsimaisia marketteja tai tavarataloja ei vielä paljoa löydy, mutta erilaisia markkinapaikkoja sitäkin enemmän. Ruokapaikkoja on joka kulmalla ja ruoka on tietenkin hyvää ja halpaa.

Kambodza on naapurimaitaan köyhempi ja kehittymättömämpi, ja sille löytyy selkeä syy. Maa on ollut erilaisten eturistiriitojen ja selkkausten keskiössä läpi historiansa. Viimeisimmästä on vain 40 vuotta - pahamaineisen Pol Potin johtaman Khmer Rouge -hallinnon kausi 1975-1979, jolloin maasta yritettiin tehdä väkisin kommunistinen maatalousyhteiskunta. Tuloksena nykyaikaisen yhteiskunnan tuhoutuminen, autioituneita kaupunkeja sekä miljoonia tapettuja ja nälkään nääntyneitä. Kuolleita oli arvioiden mukaan neljännes koko maan väestöstä eli noin kaksi miljoonaa. Väkilukuun suhteutettuna määrä on pahempi kuin esim Stalinin tai Hitlerin aikaansaannokset. Pakollisena käyntikohteena täällä onkin kansanmurhasta kertova museo - Tuol Sleng/S21: entinen koulu, joka muutettiin syyttömien siviilien vankilaksi ja kidutuslaitokseksi. Ei heikkohermoisille.

Näiden kokemusten jälkeen olikin sopiva hetki lähteä rannalle lepäilemään, otimme suunnaksi rannikkokaupunki Sihanoukvillen ja sieltä paatilla Koh Rongin saarelle. Paratiisisaari, jossa länsimaalaiset reppureissaajat voivat ottaa ilon irti elämästä ja unohtaa sellaiset asiat kuin paikallisen kulttuurin tai luonnon kunnioittamisen. Kaksipiippuinen kokemus; upeita rantoja ja kirkasta vettä, kääntöpuolena perseileviä turisteja ja roskattuja rantoja. Saari miellytti kuitenkin siinä määrin, että viivyimme siellä kymmenen päivää.

Rantaparatiisista jatkoimme rannikkoa pitkin seuraavaan kaupunkiin, leppoisaan pikku Kampotiin jossa törmäsimme suomalaiseen Mikaan joka pyörittää siellä majoitus/ravintolabisnestä. Hauskoja tarinoita maan tavoista - täällä riittävällä tukolla dollareita voi ulkomaalainenkin omistaa ja tehdä mitä vain. Ero esimerkiksi thaikkujen tarkempaan lainsäädäntöön on valtava. Kampotissa ei juuri mitään erityistä ole, mutta yksi käymisen arvoinen kohde on. Pienen vuoren laelle 1920-luvulla ranskalaisten siirtomaaherrojen rakennuttama Bokor hill station - autioitunut kartano/kasino ja huikea näköala pilvien korkeudesta merelle.

 Tätä kirjoittaessa istumme taas (pubissa) Phnom Penhissa ja odotamme huomista bussimatkaa ...Vietnamiin! Kambodzalaiset ihmiset ja ruoka, teitte meihin suuren vaikutuksen - simply great <3